Sijaisperhe auttoi Esko Eerikäistä eteenpäin
Esko Eerikäinen joutui 10-vuotiaana eroon perheestään. Sijaisperheessä hän pääsi kiinni arjen rytmiin ja suomalaiseen elämään. Ajoissa kotiin -kampanjan suojelijana Eerikäinen haluaa muistuttaa, miten tärkeä rooli sijaisvanhemmalla voi olla lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Teksti ja kuvat: Olli Koikkalainen
Kevät 1984.
Helsinki-Vantaan lentokentälle laskeutuneesta koneesta astelee ulos nappisilmäinen pikkupoika suorissa housuissa ja pikkutakissa, jonka rinnuksessa on pieni Suomen lippu. Matkatavaroista löytyy vaatteita, valokuvia sekä tuliaisina karkkia ja sinivalkoinen villapaita.
10-vuotias Esko Eerikäinen ei ole suinkaan palaamassa lomamatkalta vaan saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa. Hän on matkassa yksin; isä, äiti ja pikkusisko ovat jääneet vanhaan kotimaahan Kolumbiaan, jossa on kaikkea muuta kuin turvallista.
Pommi-iskuista, kidnappauksista ja murhista on tullut arkipäivää huumekartellien ja sissiliikkeiden terrorisoimassa maassa. Myös Eskon suomalainen isä on huumattu ja kaapattu työpalaverin yhteydessä. Kolmen yön kateissa olon jälkeen hänet on löydetty alusvaatteisillaan pensaikosta kaupungin ulkopuolelta pahoinpideltynä ja kaikki vietynä.
Kolumbiasta on päästävä pois. Koska asioiden järjestely ei ole aivan yksinkertaista, isä on katsonut parhaaksi lähettää matkaan ensin pelkän Eskon. Näin ainakin joku pääsee turvaan sukulaisten luo Suomeen. Järjestelyn on tarkoitus olla lyhytaikainen ja muun perheen seurata perässä mahdollisimman pian.
– En tiennyt Suomesta juuri mitään ja osasin korkeintaan muutaman yksittäisen sanan suomea. Aluksi muutto tuntui suurelta seikkailulta ja lähinnä jännittävältä, mutta jälkikäteen ajateltuna perheestä luopuminen oli myös valtava shokki. Se on vaikuttanut persoonaani. Näistä asioista puhuminen aiheuttaa tunteita edelleen 40 vuoden jälkeen, Eerikäinen kertoo.
Matkakumppanina menettämisen pelko
Suomessa Esko vietti ensin kesän Pohjois-Savon Vehmersalmella tätinsä ja tämän miehen kesämökillä. Kesän jälkeen hän muutti Espooseen aikuisen serkkunsa perheeseen, jossa oli myös kaksi suunnilleen hänen ikäistään lasta.
Sijaisperheessä suomen kieli tarttui nopeasti Eskon päähän, ja arkeen kiinnittyminen alkoi koulun, kaverien ja jääkiekkoharrastuksen kautta. Myös yhteydenpitoa Kolumbiaan jääneeseen perheeseen jatkettiin siten kuin se oli mahdollista 1980-luvulla: kirjeillä ja satunnaisilla puheluilla, jotka jäivät todella lyhyiksi, koska ulkomaanpuhelut olivat niin kalliita.
– Tilanne oli tosi hankala niin minulle kuin sijaisperheellekin. Yhtäkkiä heillä oli uusi poika toiselta puolelta maapalloa, eikä ollut mitään tietoa, oliko minun tarkoitus olla siellä kuukausi, puoli vuotta vai miten pitkään. Sijaisperhe yritti varmasti parhaansa, että tuntisin oloni kotoisaksi, mutta minulle jäi jossain määrin ulkopuolinen olo. Vähän niin kuin olisin ollut vaihto-oppilas, Eerikäinen sanoo.
”Olen pelännyt hirveästi sitoutumista, ja jos olen sitoutunut, olen tuntenut kovaa menettämisen pelkoa. Olen käynyt asioita läpi terapiassa ja ymmärtänyt, että moni asia juontaa juurensa lapsuudesta.”
Esko Eerikäinen
Myöskään Kolumbiassa asiat eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Isä sairastui ja menehtyi sydänkohtaukseen, eikä Esko nähnyt isäänsä enää koskaan. Äiti ja pikkusisko muuttivat lopulta Suomeen kahdestaan vasta nelisen vuotta Eskon jälkeen. Tällä välin Esko oli asettunut jo toiseen sijaisperheeseen, joka oli löytynyt lähettyviltä, ala-asteen talonmiehen perheestä.
Äidin ja siskon tultua Suomeen edessä oli Eskon kauan odottama muutto heidän luokseen. Yhteiselo ei kuitenkaan sujunut kuin tanssi, sillä vuosien erossa olo oli tehnyt säröjä perhesiteisiin. Lisäksi Esko oli ennättänyt jo teini-ikään ja olisi tahtonut mieluummin ajella mopolla ja tehdä muita nuorten juttuja kuin toimia äitinsä tulkkina virastoissa.
Saman katon alla asuminen Suomessa jäi muutaman vuoden mittaiseksi. Kun äiti ja sisko alkoivat pärjätä uudessa kotimaassaan riittävän hyvin kahdestaan, Esko muutti 17-vuotiaana Joensuuhun, jossa hänen silloinen heilansa asui. Samalla Esko sai tytön isästä itselleen turvallisen ja luotettavan isähahmon, joka häneltä oli puuttunut vuosien ajan.
– Nuorempana halusin vain pyyhkiä ikävät asiat mielestäni ja oireilin tosi pitkään. Aloin pohtia lapsuuttani ja sen vaikutusta elämääni vasta aikuisiällä ja toden teolla avioeron jälkeen. Olen pelännyt hirveästi sitoutumista, ja jos olen sitoutunut, olen tuntenut kovaa menettämisen pelkoa. Olen käynyt asioita läpi terapiassa ja ymmärtänyt, että moni asia juontaa juurensa lapsuudesta, Eerikäinen sanoo.
Sijaisperheessä saa perheyhteisön
Esko Eerikäinen on monille tuttu julkisuuden henkilö, joka on mukana monessa. Tänä syksynä hänet on nähty jälleen kerran esimerkiksi Lastenklinikan Kummien Kymppihaaste-tempauksessa, jolla kerätään tukea pienille lapsipotilaille.
Syyskuussa 2026 Eerikäinen teki myös uuden aluevaltauksen toimimalla Perhehoitoliiton perinteisen Ajoissa kotiin -kampanjan suojelijana. Kampanjan avulla herätellään ihmisten kiinnostusta ryhtyä sijaisvanhemmiksi lapsille tai nuorille tai perhehoitajiksi aikuisille tai ikäihmisille.
– On iso kunnia saada toimia Ajoissa kotiin -kampanjan suojelijana. Olen mielelläni levittämässä tietoa siitä, kuinka tärkeästä asiasta sijaisperhetoiminnassa on kyse. Suomessa on tosi paljon lapsia ja nuoria, joilla ei ole elämässään edes yhtä turvallista aikuista. Se jättää jälkensä. Sijaisvanhempana voi todella auttaa lasta kasvamaan ja muuttaa hänen elämäänsä, Eerikäinen sanoo.
Vaikka Eerikäisen muistot omista sijaisperheajoistaan eivät ole pelkästään positiivisia, hän liputtaa vahvasti lasten ja nuorten perhehoidon puolesta. Sijaisperheissä asuvien lasten hyvinvoinnista ja oikeuksista huolehditaan nykyään huomattavasti ammattimaisemmin kuin vielä 1980-luvulla. Esimerkiksi yhteyden vaaliminen lapsen biologiseen sukuun kuuluu tänä päivänä sijaisperheiden olennaisiin tehtäviin.
Jos lapselle tai nuorelle, joka ei voi asua syystä toisesta oman vanhempansa kanssa, ei löydy sopivaa sijaisperhettä, hänen on useimmiten asuttava lastensuojelulaitoksessa. Myös Esko Eerikäinen kertoo miettineensä paljon, miten hänen elämänsä olisi mennyt, jos hän olisi asunut lapsuudessaan perheen sijaan laitoksessa.
– En usko, että se olisi ollut hyväksi minulle. Laitos on aina laitos. Henkilökunta tekee varmasti parhaansa, mutta niissä on aina mahdollista ajautua väärään porukkaan. Sijaisperheessä lapsi saa perheyhteisön. Itsekin pääsin heti osaksi yhteisöä, jolla oli yhteiset aamupalat, kotiintuloajat, joulut ja kesälomat. Se oli tärkeää.
Ajoissa kotiin -kampanja näkyy Perhehoitoliiton Instagramissa ja Facebookissa 14.–25.9.2026.
Voisiko sinusta olla sijaisvanhemmaksi? Lue lisää sijaisperhetoiminnasta ja muista perhehoidon muodoista: perhehoitajaksi.fi
Esko Eerikäinen
- 53-vuotias yrittäjä, juontaja ja mediapersoona.
- Syntynyt Kolumbiassa, äiti kolumbialainen ja isä suomalainen.
- Lähetettiin yksin Suomeen 10-vuotiaana pakoon Kolumbian levottomuuksia. Asui ensimmäiset vuotensa Suomessa sijaisperheissä.
- Työskenteli 1990-luvulla oppisopimuspohjalta vammaisten ja vammautuneiden ihmisten hoitajana Honkalammen keskuslaitoksessa (nykyinen Honkalampi-keskus) Pohjois-Karjalan Liperissä.
- Tuli 2000-luvulla julkisuuteen Scandinavian Hunks -showtanssiryhmän jäsenenä.
- Oli vuosina 2007–2011 naimisissa Martina Aitolehden kanssa. Lukioikäisen Victoria-tyttären isä.
- Opiskellut media-alaa Laajasalon opistossa Helsingissä. Tänä päivänä tunnetaan erityisesti Radio Novan juontajana ja Martina & Esko -podcastista.
- Toimii Perhehoitoliiton Ajoissa kotiin -kampanjan suojelijana 14.–25.9.2026.
- Instagram: @eerikainenesko
- Tiktok: @eerikainenesko73
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa. Tutustu myös muihin tapoihin tukea toimintaamme!
Avainsanat: Ajoissa kotiin, Esko Eerikäinen, lastensuojelu, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, rekrytointi, sijaisperheet, sijaisvanhemmuus