Elina muistelee lämmöllä sijaisperhettään: ”He hyväksyivät minut sellaisena kuin olen”
Kun lapsi sijoitetaan perhehoitoon, hänelle etsitään elämänpituista ihmissuhdetta. Ensiarvoisen tärkeää on, että lapselle löytyy juuri hänen tarpeitaan vastaava perhe, kirjoittavat perhehoidosta itsenäistynyt Elina ja Perhehoitoliiton Anu Lehtosaari.
Elina: Asuin isäni ja pikkusiskoni kanssa. Äitini on kuollut. Kun olin kahdeksan, muutimme pikkusiskon kanssa lastenkotiin, koska isäni ei omien ongelmiensa vuoksi pystynyt pitämään meistä huolta ja meille ryhdyttiin etsimään sijaisperhettä.
Anu: Kiitos, kun kerrot meille tarinaasi! Lasten ja nuorten omat sanat auttavat perhehoitajuudesta kiinnostuneita ymmärtämään sitä, että perhehoitoa tarvitsevat lapset ovat kaikki omanlaisiaan ja tulevat erityisistä tilanteista. Kun yksi lapsi tarvitsee sijaisperhettä hetken vaikeassa elämäntilanteessa, toinen voi tarvita sitä aikuisuuteen saakka.
Elina: Muistan, että perheeseen muuttaminen oli minulle positiivinen asia. Kaipasin lisää läheisiä aikuisia, yhdessä tekemistä ja olemista. Läheisyyttä ja huomiota. Kuulin, että kaksi perhettä kiinnostui meistä.
Anu: Sijaisperheiksi etsitäänkin keskenään erilaisia perheitä, jotta jokaiselle perhettä tarvitsevalle lapselle löytyisi juuri hänen tarpeisiinsa vastaava perhe.
”Lasten ja nuorten omat sanat auttavat perhehoitajuudesta kiinnostuneita ymmärtämään sitä, että perhehoitoa tarvitsevat lapset ovat kaikki omanlaisiaan ja tulevat erityisistä tilanteista.”
-Anu Lehtosaari
Elina: Sanna ja Matti tulivat tutustumaan meihin. Muistan, että minua jännitti. Ja ehkä siksi muistikuvani tuosta päivästä eivät ole kovin tarkkoja. Me olimme ulkona, mutten muista, mistä me puhuimme. Minulla on mielikuva, että Sanna ja Matti kyselivät meiltä paljon asioita.
Heidän perheeseensä kuului kolme perheeseen aiemmin sijoitettua lasta, mutta tälle tutustumiskäynnille he tulivat kahdestaan. Tutustumiskäynnin jälkeen saimme heiltä Latviasta postikortin, jossa luki: ”Nähdään pian!”
Muistelen, että muutimme Sannan ja Matin luo muutaman viikon kuluessa tutustumiskäynnistä, Matin syntymäpäivänä! He tulivat koko perheen voimin hakemaan meitä, ja menimme Ikeaan syömään.
Asuin sijaisperheessä 10 vuotta ennen kuin muutin omaan asuntoon. Isääni olen yhteydessä päivittäin. Hän arvostaa Sannan ja Matin huolenpitoa ja on ollut ollut koko ajan tukena.
Anu: Sijaisperheeseen sijoittaminen voi aikuisten näkökulmasta olla moniulotteinen ja byrokraattinen prosessi. On tutustumista, tietojen tarkistelua puolin ja toisin sekä monenlaista käytännön järjestelyä ja niistä sopimista. Ja niin sen pitää ollakin, jotta voidaan varmistaa sijoituksen onnistumista. Ensisijaisen tärkeää on se, millainen prosessi on lapsen kokemana!
(Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen!)
Elina: Muuttaessani minulla vaihtuivat koulu ja kaverit. Koulusta minulla on ihania muistoja. Pidin läksyistä, ja koulun tapahtumista mieleen ovat jääneet erityisesti yökoulut ja retket. Harrastin monenlaista: kuviskerhoa, lapsikuoroa, sählyä, pianonsoittoa ja ratsastusta. Sanna ja Matti kuljettivat minua harrastuksiin.
Meillä kaikilla oli omat huoneet, ja minun huoneessani tärkeintä oli oma rauha. Arki rullasi rutiineihin nojaten. Koulun jälkeen söin ensin välipalaa ja tein läksyt. Sanna oli meidän lasten kanssa kotona ja huolehti paljon kotiaskareista. Me lapset saimme vuorotellen toivoa, mitä ruokaa haluaisimme. Minä toivoin usein makaronilaatikkoa.
Tärkeä asia minulle oli lauantain saunapäivä. Lauantai oli myös karkkipäivä. Perheen lapsen ovat minulle läheisiä, ja olen heidän kanssaan yhteydessä myös nyt, kun asun omassa asunnossani. Ja lauantai on edelleen karkkipäiväni!
Anu: Arki on arkea – sijaisperheessäkin! Sanasi houkuttelevat pohtimaan, millaista arkea me aikuiset omilla arjen teoillamme ja valinnoillamme teemme lapsille ja mikä tässä maailmassa on tärkeää ja merkityksellistä.
”Perheen lapsen ovat minulle läheisiä, ja olen heidän kanssaan yhteydessä myös nyt, kun asun omassa asunnossani.”
– Elina
Elina: Minulla on FASD-diagnoosi. Se tarkoittaa sitä, että olen altistunut ennen syntymääni alkoholille. Tämän vuoksi matikka on ollut minulle aina vaikeaa. Pituuteni myös harmittaa; haluaisin olla pidempi!
Ajattelen, että sijaisvanhemmuutta harkitsevan pitää hankkia riittävästi tietoa lapsen erityisistä haasteista ja perehtyä asioihin. Sanna ja Matti ovat perehtyneet. He ovat hyväksyivät minut sellaisena kuin olen ja osaavat rohkaista ja kannustaa.
Anu: Tähän sijaisperheet saavat myös tukea sijoittavalta viranomaiselta ja perhehoitajan omalta vastuutyöntekijältä. Tuki voi olla tietoa, koulutuksia tai vaikkapa arjen tilanteiden yhdessä pohtimista.
Elina: Olemme matkustaneet perheenä paljon, ja toivoisin että voisimme matkustaa yhdessä, vaikka me lapset kasvamme aikuisiksi. Toivon myös, että suhteemme säilyisivät edelleen hyvänä. Minun on helppo puhua Sannalle ja Matille. Voin pyytää heiltä aina apua ja olla varma, että he auttavat – vaikka olenkin aikuinen.
Anu: Tämä kuulostaa minun korviini onnistumiselta perhehoidossa! Lapsille etsitään sijaisperhettä niin pitkäksi aikaa kuin lapsi perhettä tarvitsee. Lapselle etsitään elämänikäisiä ihmissuhteita riippumatta siitä, minkä katon alla koti milloinkin sijaitsee.
Elina: Perhehoitajuutta harkitsevia haluaisin kannustaa valmennukseen testailemaan ajatusta pidemmälle. Kiinnostustahan jo on, kun asian on tullut mieleen!
Elina on perhehoidosta itsenäistynyt nuori.
Anu Lehtosaari on lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö Perhehoitoliitossa.
Elinan ja sijaisvanhempien nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Perhehoitoliiton Ajoissa kotiin -kampanjassa etsitään uusia sijaisvanhempia ja muita perhehoitajia. Olisiko sinusta perhehoitajaksi lapselle, nuorelle, aikuiselle tai ikäihmiselle? Tutustu: perhehoitajaksi.fi
Avainsanat: Ajoissa kotiin, lasten ja nuorten perhehoito, lastensuojelu, perheet, perhehoito, Perhehoitoliitto, sijaiskoti, sijaisperheet, sijoitetut lapset