100-vuotias lehmityttö viihtyy perhehoidossa
Askolalaisessa perhekodissa juhlittiin kesällä 2026 Karjalan evakon Eevi Leiramon satavuotispäiviä. Pitkäaikainen perhehoito Mervi Laurilan luona on ollut hyvä ratkaisu hänelle ja myös Raimo Suomiselle, joka on saanut jatkaa rakasta puutarhaharrastustaan.
Teksti ja kuvat: Olli Koikkalainen
Askolan Monninkylässä Itä-Uudenmaan maaseudulla vallitsee leppoisa tunnelma kesäkuisena perjantaina. Perhehoitaja Mervi Laurilan perhekodin asukkaat odottelevat aamupäiväkahvejaan eri puolilla taloa.
Perhekodin nestori Eevi Leiramo nuokkuu olohuoneen nojatuolissa nojaten päätään hieman seinää vasten. Television vaimeat äänet tai avoimista ikkunoista kantautuva peipposten luritus eivät häntä häiritse.
– Eevi kutsuu näitä pystypäikkäreiksi. Hän ottaa niitä pitkin päivää ja käy vain harvoin varsinaisilla päiväunilla. Pystypäikkärit eivät vaikuta hänen mielestään yöuneen, toisin kuin sängyssä nukutut, Laurila kertoo.
Eevi on täyttänyt edellispäivänä kunnioitettavat sata vuotta. Merkkipaalua on juhlittu sekä perhekodissa että sukulaisten luona. Perhekoti on täyttynyt onnittelukorteista ja näyttävistä kukkakimpuista. Kakkua riittää vielä yllin kyllin rääppiäiskahvien kyytipojaksi.
Kun Eevi heräilee, alamme muistella, mitä kaikkea vuosisadan mittaiseen taipaleeseen onkaan mahtunut. Vaikka osa tuoreimmista tapahtumista menee vähän sekaisin, moni vuosikymmenten takainen asia on yhä mielessä kristallinkirkkaana.
– Olin aikanaan nuorin seminaariin päässeistä ja nyt olen Askolan vanhin! Onhan tässä sataan vuoteen kerennyt nähdä aika paljon, monen sorttista. Elämä on antanut paljon kokemuksia. Jokseenkin perusterveenä olen saanut olla. Terveyshän on se ensimmäinen ehto, että voi elää pitkään. Kun on jonkinlainen kunto, ei aina sairastu, Eevi pohtii.
Evakkoreissuista sitkeyttä ja sisua
Eevi Leiramo on kotoisin Sortavalan maalaiskunnasta Karjalasta, Laatokalla sijaitsevalta Tulolansaarelta. Hän kertoo kasvaneensa siellä maalaistalossa. Ennen oppikouluun menoa saarelta oli tarpeen käydä mantereen puolella vain silloin tällöin. Kulkuvälineenä toimi soutuvene.
Eevin teinivuosia värittivät vahvasti talvi- ja jatkosota, joiden vuoksi perhe joutui lähtemään evakkoon Suomen nykyisten rajojen sisäpuolelle kahteen otteeseen. Mukaan otettiin luonnollisesti myös karja, jonka kuskaamisesta vastasivat Eevin kaltaiset ”lehmitytöt”.
– Äiti meni junassa pikkukarjan kanssa, ja minä ja veli lähdettiin kuljettamaan muuta karjaa teitä pitkin. Monta sataa kilometriä mitattiin maantietä patikoiden, ennen kuin pääsimme loppumatkaksi junaan. Ei siinä auttanut anella armoa, oli vain mentävä. Mutta sakilla se sujui. Ehkä siitä tuli sitkeyttä ja sisua, joilla olen päässyt näin pitkälle, Eevi toteaa.
”Onhan tässä sataan vuoteen kerennyt nähdä aika paljon, monen sorttista. Elämä on antanut paljon kokemuksia. Jokseenkin perusterveenä olen saanut olla. Terveyshän on se ensimmäinen ehto, että voi elää pitkään.”
Perhekodin asukas Eevi Leiramo
Eevi ehti aloittaa opinnot Sortavalan opettajaseminaarissa jatkosodan aikana vain 17-vuotiaana ja suoritti ne loppuun sodan jälkeen Raahessa. 1940-luvun lopulla hän sai kansakoulunopettajan paikan Askolasta. Eevi perusti perheen ja toimi opettajana Askolassa lopulta neljä vuosikymmentä.
– Askola on ollut mukavaa seutua, ei mitään moittimista. Olen silti edelleen karjalainen. Kävin Karjalassa uudestaan, kun se oli taas mahdollista. Olihan se vähän tunteellista, kun naapuri otti sen meiltä pois, Eevi kertoo.
Eevi matkusteli aikanaan paljon muuallakin, aina Kiinaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Vielä 90-vuotiaana hän viihtyi myös oman auton ratissa. Muutto Mervi Laurilan perhekotiin oli edessä neljä vuotta sitten, kun arkiaskareista suoriutuminen ei enää sujunut yhtä omatoimisesti kuin ennen.
– Tämä on hyvä paikka, on oma huonekin. Täällä elämä sujuu. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin, Eevi sanoo.
Kotisairaanhoito tarjoaa tärkeän tuen
Mervi Laurila on tarjonnut pitkäaikaista perhehoitoa ikäihmisille entisessä lapsuudenkodissaan nyt kahdeksan vuoden ajan. Lastenhoitajaksi alun perin kouluttautuneella Laurilalla on työhistoriaa muun muassa vanhainkodilta ja pitkä taival varhaiskasvatuksen puolelta.
– Kyllästyin lähinnä isoihin ryhmäkokoihin, ja tuli tunne, että haluan tehdä jotain muuta hoiva-alalla. Sitten kun isäni kuoli, tälle talolle oli mahdollista keksiä uutta käyttöä. En ollut kuullutkaan ikäihmisten perhehoidosta, ennen kuin näin lehti-ilmoituksen infotilaisuudesta. Lähdin kuuntelemaan, ja se kolahti täysin, hän kertoo.
Laurila pohti ja pohjusti vakituisesta työpaikastaan luopumista ja koko perheen suurta elämänmuutosta ensin pari vuotta. Sen jälkeen edessä oli perhehoidon ennakkovalmennus, jonka päätyttyä taloon remontoitiin vanhuksille sopivat wc-tilat ja rakennettiin muun muassa kulkuramppi. Ensimmäiset asukkaat muuttivat pian remontin jälkeen.
– Alussa uuteen arkeen oli tietysti totuttelemista. Olisi ollut hyvä, jos tukena olisi ollut vaikkapa mentori, mutta silloin mentorointia ei ollut tarjolla. Lähdin kuitenkin heti Perhehoitoliiton koulutus- ja vertaispäiville ja olen käynyt niillä vuosittain. Sieltä on löytynyt ehkä parhaiten vertaistukea, Laurila sanoo.
Pitkäaikaisessa perhehoidossa ikäihminen muuttaa asumaan perhehoitajan kotiin kenties loppuiäkseen. Asukas saa perhekodissa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa ja on perhehoitajan vastuulla vuorokauden ympäri. Tärkeänä tukena on kotisairaanhoito, joka toimittaa asukkaiden lääkkeet suoraan perhekotiin, seuraa heidän vointiaan ja hoitaa tarvittavan yhteydenpidon lääkärin kanssa.
– Olen myös jakanut perhehoitajuutta alusta lähtien kollegani kanssa. Hän asuu lähistöllä ja käy täällä arkipäivisin kuuden tunnin ajan. Voin sillä välin käydä kaupassa ja viedä yksittäisiä asukkaita lääkäriin, kampaajalle tai minne milloinkin. Pyrin pitämään joka kuukausi myös muutaman vapaapäivän ja välillä pidempiä vapaita, Laurila kertoo.
Perhehoitoon tulee päästä riittävän ajoissa
Mervi Laurilan perhekodissa on tilaa neljälle perhehoidettavalle. Paikkoja on tyhjillään harvakseltaan. Asukkaat tulevat ensin neljän viikon koejaksolle, jota voidaan pidentää tarvittaessa kahdeksaan viikkoon. Koejakso on Laurilan mukaan ensiarvoisen tärkeä.
– Yhdessä asuminen ja porukalla tekeminen eivät välttämättä sovi kaikille, esimerkiksi vähän erakkomaisemmille persoonille. Ketään ei voi oikein jättää yksin, jos muu porukka haluaa vaikkapa mennä ulos kahville. Perhekoti ei ole oikea paikka silloinkaan, jos asukas karkailee, hän sanoo.
”Perhekoteja pitäisi ehdottomasti olla paljon enemmän. On kumma, ettei näin ole, vaikka tämä on kuulemma paljon halvempaakin kuin muut hoivamuodot.”
Perhekodin asukas Raimo Suominen
Perhehoito on antoisinta sekä hoidettavalle että perhehoitajalle, kun ikäihminen osataan ohjata sen pariin riittävän ajoissa ja tarpeeksi hyväkuntoisena. Kotoisa ympäristö, rauhallinen arki, pieni määrä tuttuja ihmisiä ympärillä ja säännöllinen ruokarytmi tekevät usein hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
– Kun ravitsemus ja vuorokausirytmi saadaan kohdilleen, uni alkaa maittaa paremmin, verenpaine saattaa laskea ja hiuksetkin voivat ruveta kasvamaan uudestaan. Aito välittäminen ja lempeys ovat tärkeitä. Kannattaa malttaa odottaa, että asukas saa rauhassa puettua paidan päälleen tai noustua itse tuolista. Nämä auttavat pitämään yllä toimintakykyä, Laurila kertoo.
Läskisoosin kokkaamista aamuvarhain
Laurilan luona asukkaat voivat osallistua kykyjensä ja jaksamisensa mukaan esimerkiksi perunoiden kuorimiseen, marjasadon putsaamiseen, pyykin viikkaamiseen tai muihin askareisiin.
88-vuotias Raimo Suominen viihtyy toisinaan jo aamuvarhain hellan ääressä käristämässä läskisoosia muiden vielä nukkuessa. Myös kukkien ja kasvihuoneen hoitaminen kuuluvat hänen mielirutiineihinsa.
Raimo toimi aiemmin vaimonsa omaishoitajana, kunnes sairastui ja joutui sairaalahoitoon. Sillä välin vaimo muutti asumaan Mervi Laurilan perhekotiin, jonne myös Raimo asettui viisi vuotta sitten päästyään sairaalasta. Pariskunta ehti asua yhdessä perhekodissa nelisen vuotta, kunnes vaimon oli muutettava hoivakotiin muistisairauden etenemisen vuoksi.
Kun tapaamme, Raimo lukee huoneessaan lehteä tablettikoneeltaan. Hän kertoo hoitavansa tabletilla myös pankkiasioita.
– Täällä on hyvä olla, koska porukkaa ei ole paljon ja saa olla hirveän vapaasti. Perhekoteja pitäisi ehdottomasti olla paljon enemmän. On kumma, ettei näin ole, vaikka tämä on kuulemma paljon halvempaakin kuin muut hoivamuodot. Aina mennään vaan isompiin ja isompiin yksiköihin, mutta niissä hoito voi jäädä vähän huonoksi, Raimo pohtii.
Tervetuloa tutustumaan! Perhehoitoliitto järjestää Avoimet perhekodit -päivän 25.9.2026, jolloin lukuisat ikäihmisten perhehoidon ja vammaisten henkilöiden perhehoidon perhekodit eri puolilla maata avaavat ovensa kaikille kiinnostuneille. Mervi Laurilan perhekoti Askolassa on yksi vierailukohteista. Katso kaikki kohteet ja vierailuohjeet tapahtuman kotisivuilta.
Jo 4 500 ikäihmistä saa perhehoitoa perhekodissa tai omassa kodissaan
- Toimeksiantosuhteinen perhehoito on hyvinvointialueiden vastuulla oleva sosiaalipalvelu, jossa ihmisen hoiva tai huolenpito järjestetään yksityiskodissa. Ikääntyneille perhehoitoa voidaan järjestää perhehoitajan kodissa eli perhekodissa tai perhehoitaja voi tulla ikäihmisen kotiin.
- Perhehoito voi sopia ikääntyneelle, jonka arkea vaikeuttavat turvattomuus ja pelot, yksinäisyys, muistisairaus, hankaluudet päivittäisissä toimissa, vaikeudet päivärytmissä, alakulo tai masentuneisuus.
- Pitkäkestoisessa, ympärivuorokautisessa perhehoidossa ikäihminen asuu perhekodissa perheenjäsenenä ja saa siellä tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon mahdollisesti vuosien ajan.
- Lyhytkestoinen, ympärivuorokautinen perhehoito toteutuu perhehoitajan tai ikäihmisen kodissa ja kestää tyypillisesti muutamia päiviä tai viikkoja. Se mahdollistaa omaishoitajien vapaan, ja sillä voidaan tukea yksin asuvan ikääntyneen hyvinvointia tai kuntoutumista.
- Osavuorokautinen (päivä/ilta/yö) perhehoito järjestetään perhehoitajan tai ikäihmisen kotona. Se tarjoaa ikääntyneelle virkistystä, vaihtelua ja tukea arjen toiminnoissa. Sen turvin omaiset voivat myös pitää vapaata tai käydä työssä.
- Perhekodissa voi olla enintään neljä ikäihmistä perhehoidossa. Jos perhehoitajia on kaksi ja vähintään toisella on soveltuva koulutus, perhekodissa voi olla enintään kuusi ikäihmistä. Hoidettavien määrä voi olla tietyin ehdoin myös tätä suurempi.
- Hyvinvointialueet määrittelevät perhehoidon myöntämisperusteet, arvioivat ikääntyneen palveluiden tarpeen, perivät perhehoidossa olevalta asiakasmaksun, maksavat perhehoitajille hoitopalkkiot ja kustannusten korvaukset, hyväksyvät henkilön soveltuvuuden perhehoitajaksi ja kodin soveltuvuuden perhekodiksi, tukevat perhehoitajia tehtävässään sekä valvovat perhehoitoa.
- THL:n uusimman selvityksen mukaan lähes 4 500 ikäihmistä sai perhehoitoa vuonna 2024. Pitkäkestoisessa, ympärivuorokautisessa perhehoidossa perhekodeissa asui 480 ikääntynyttä.
- Ikäihmisten perhehoitoa on saatavilla vähintään jossain muodossaan jokaisella hyvinvointialueella. Alueiden välillä on isoja eroja perhehoitoon pääsyssä. Eniten tarjontaa on Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa.
- Ikäihmisten perhehoitajuudesta kiinnostunut saa lakisääteisen ennakkovalmennuksen tehtävää varten. Perhehoitoliitto ylläpitää valmennusohjelmaa ja kouluttaa sekä tukee valmennusryhmien ohjaajia hyvinvointialueiden ja oppilaitosten tarpeisiin.
- Perhehoitaja ja hyvinvointialue solmivat toimeksiantosopimuksen. Siinä sovitaan perhehoitajalle maksettavasta hoitopalkkiosta, perhehoidosta syntyvien kulujen korvaamisesta, vapaista ja muusta perhehoitajan tuesta.
- Perhehoitolain mukainen perhehoidon hoitopalkkio perustuu henkilön hoidettavuuteen ja säädettyyn vähimmäismäärään, jota tarkistetaan vuosittain työntekijän eläkelain mukaisella palkkakertoimella.
Jos olet kiinnostunut toimimaan ikääntyneiden perhehoitajana tai perhehoito voisi sopia läheisellesi, ota yhteyttä omaan hyvinvointialueeseesi. Perhehoidon alueellisia yhteystietoja löytyy esimerkiksi Perhehoitoliiton ylläpitämältä perhehoitajaksi.fi-sivustolta.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa. Tutustu myös muihin tapoihin tukea toimintaamme!
Avainsanat: Ajoissa kotiin, evakot, hyvinvointialueet, ikäihmisten perhehoito, Itä-Uusimaa, lehmitytöt, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto