Rohkea keskustelu pysyvämmistä perhesijoituksen muodoista tarpeen

Perhehoitoliitto oli eduskunnassa kuultavana lastensuojelulain uudistuksesta. Liiton mukaan lakiuudistuksen tavoitteiden ja sisältöjen välillä on ristiriitaa. Perhehoidon kehittäminen jää edelleen pahasti kesken.

Kaksi aikuista ja kaksi lasta halaa toisiaan nurmikolla.
Kuvituskuva: Nina Kaverinen / Perhehoitoliiton arkisto.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen valmistelema lastensuojelulain kokonaisuudistus on valmistumassa.

Hallitus antoi sitä koskevan lakiesityksen syyskuussa 2026. Asia on edennyt nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltäväksi. Valiokuntakäsittelyn jälkeen eduskunnan on tarkoitus päättää lakiesityksestä vielä vuoden 2026 aikana.

Perhehoitoliitto on muistuttanut lainvalmistelijoita perhehoitoa ja perhehoitajia koskevista asioista, jotka tulisi huomioida lastensuojelulain muutosten yhteydessä. Esimerkiksi kesällä 2026 liitto jätti lausunnon lakimuutosten luonnoksen sisällöistä ja muutostarpeista.

Marraskuussa 2026 Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari kävi asiantuntijana eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa läpi liiton näkemyksiä varsinaisesta lakiesityksestä. Liitto jätti samalla myös asiaa koskevan kirjallisen asiantuntijalausunnon.

Perhehoitoliiton näkemyksen mukaan lakiesityksen tavoitteiden ja sisältöjen välillä on ristiriitaa. Esityksessä korostetaan kyllä perhehoidon ensisijaisuutta tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee sijaishuoltopaikan. Perhehoidon rakenteisiin, tukeen, valvontaan ja kehittämiseen liittyvät keskeiset kysymykset jäävät kuitenkin uudistuksen ulkopuolelle.

”Perhehoidon ensisijaisuuden toteutuminen käytännössä edellyttää myös perhehoitoa koskevan sääntelyn ja tukirakenteiden kehittämistä. Seuraavalla hallituskaudella tulee käynnistää valtakunnallinen perhehoidon kehittämisohjelma, joka sisältää myös perhehoitolain kokonaisuudistuksen”, Lehtosaari toteaa.

Miten turvata sijoitetun lapsen elämän ennakoitavuutta?

Perhehoitoliitto pitää erittäin myönteisenä sitä, että lakiesityksessä tunnistetaan lapsen turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden merkitys sekä huostaanoton lopettamisen huolellisen arvioinnin tarve.

Liitto kuitenkin katsoo, ettei esitys huomioi riittävästi sellaisia tilanteita, joissa lapsen etu edellyttää käytännössä pitkäkestoista tai pysyvää sijoitusratkaisua sijaisperheeseen, koska lapsen muutto tai paluu vanhempiensa luo ei ole mahdollista.

”Perhehoitoliitto ei aja pysyvää huostaanottoa tai pysyvää perhesijoitusta, vaan rohkeaa keskustelua siitä, millä keinoin sijaishuollossa asuvan lapsen elämän ennakoitavuutta ja ihmissuhteiden jatkuvuutta voisi turvata nykyistä paremmin. On hyvin tiedossa, että Suomessakin on käytössä pysyvän perhesijoituksen kaltaisia järjestelyjä, mutta niiden oikeudellinen perusta on epäselvä. Julkinen keskustelu tästä on jäänyt myös tämän lakiuudistuksen kohdalla käymättä”, Anu Lehtosaari muistuttaa.

Esimerkiksi Ruotsissa sijoitetun lapsen elämän ennakoitavuutta ja ihmissuhteiden jatkuvuutta voidaan vahvistaa huoltajuuden siirrolla perhehoitajille. Tämä edellyttää sitä, ettei lapsen paluu biologiseen perheeseen ole realistista ja että ratkaisu on lapsen edun mukainen.

Norjassa huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa pysyvästi sijaisperheeseen tietyin ehdoin. Edellytyksenä on muun muassa, että lapsi on asunut perhehoidossa vähintään kaksi vuotta, sijaisvanhemmat suostuvat pysyvään sijoitukseen ja ovat osoittaneet kykenevänsä kasvattamaan lasta kuin omaansa eikä ole todennäköistä, että lapsen biologiset vanhemmat pystyisivät antamaan lapselle turvallista ja asianmukaista hoitoa jatkossakaan.

Mitkä ovat oheishuoltajaksi ryhtyvän perhehoitajan oikeudet?

Perhehoitoliitto katsoo, että lakiesityksen huoltajuus- ja oheishuoltajuusratkaisuja koskeva kohta vaatii täsmennystä.

Jos huostaanotto vältetään sillä, että lapsen läheinen ryhtyy hänen huoltajakseen tai oheishuoltajakseen, lakiesityksen mukaan tälle huoltajalle tulee maksaa perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus.

Liiton mukaan esityksestä ei ilmene riittävän selvästi, miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsen huostaanotto ja perhesijoitus päättyvät siihen, että perhehoitaja nimetään lapsen huoltajaksi tai oheishuoltajaksi.

”Ehdotamme, että sääntelyä täsmennetään tältä osin ja lapsen sekä huoltajaksi ryhtyvän perhehoitajan tarvitsema tuki ja korvausten jatkuvuus turvataan yhdenvertaisesti myös näissä tilanteissa”, Anu Lehtosaari kertoo.

Lisäksi Perhehoitoliitto kaipaa lakitekstiin nykyistä selkeämpää kirjausta siitä, että perhehoitajan ja sijoitetun lapsen vanhempien tai muiden läheisten yhteistyön tukeminen on ennen kaikkea sosiaalityön vastuulla.

”Yhteisvanhemmuuden tukeminen tulisi tunnistaa osaksi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävää. Erityisesti perhehoidossa lapsen hyvinvointi rakentuu usein vanhempien, perhehoitajien ja sosiaalityön välisen toimivan yhteisvanhemmuuden varaan”, liitto toteaa lausunnossaan.

Lisätiedot


Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *