09.09.2024 / Perhehoito-lehti

”Parasta on, kun näkee, että lapsi pärjää” – Näin rullaa sijaisperheen arki

Sijaisperheistä on jatkuvasti pulaa. Ida-Maria ja Tommi Hietaharju päättivät avata kotinsa pienelle tytölle, joka oli vailla perhettä. Päätös oli iso, mutta sitä ei ole tarvinnut katua: tytöstä on kasvanut perhehoidossa reipas pieni koululainen ja tärkeä osa perhettä myös isoveljilleen.

Teksti: Olli Koikkalainen
Kuvat: Päivi Karjalainen

Omakotitalon takapihalle viritetty trampoliini on kovilla, kun sisaruskolmikko Urho, Armas ja Olivia esittelee toinen toistaan komeampia pomppuja. Pihalla seisoo myös jalkapallomaali, joka on pelien jäljiltä täynnä palloja. Jalkapalloon liittyy myös perheelle tärkeitä muistoja.

– Silloin kun tapasimme Olivian ensimmäisiä kertoja, oli parasta, kun pelasimme yhdessä futista, Urho muistelee.

– En edes muista, millaista meillä oli, ennen kuin Olivia tuli. Hän oli silloin sellainen pikkuinen pulloposki. Ensin piti vähän tutustua, mutta melkein heti alettiin leikkiä, Armas jatkaa.

Siitä on nyt nelisen vuotta. Ida-Maria ja Tommi Hietaharju olivat miettineet, että heidän perheessään voisi kasvaa poikien lisäksi myös lapsi, joka on sijoitettu oman kotinsa ulkopuolelle esimerkiksi vanhempien elämänhallinnan ongelmien vuoksi. Suomessa on tuhansia tällaisia lapsia ja nuoria. Ellei heille löydy heidän tarpeitaan vastaavaa sijaisperhettä, vaihtoehtona on usein laitosmainen asuminen.

– Olen aina ollut tosi lapsirakas, ja tiesin jo lapsena perheitä, joissa oli myös sijoitettuja lapsia. Sijaisvanhemmuus on siis tavallaan aina ollut jotenkin takaraivossa, Ida-Maria kertoo.

Hietaharjut hakeutuivat perhehoidon ennakkovalmennukseen, jonka käyminen on sijaisvanhempana tai aikuisen perhehoitajana toimimisen edellytys. Elettiin koronapandemian vaikeita alkuaikoja, minkä vuoksi valmennus oli välillä tauolla ja venyi suunniteltua pidemmäksi.

Valmennuksen loppuvaiheessa Hietaharjuille tarjottiin mahdollisuutta tutustua taaperoikäiseen Oliviaan, jolle sosiaalitoimi etsi sopivaa pitkäaikaista sijaisperhettä.

– Tarjous tuli vähän puskista, mutta päätimme antaa sille mahdollisuuden. Kävimme ensin katsomassa Oliviaa muutaman kerran. Veimme hänelle muun muassa värityskirjan ja valokuvan meistä. Sitten hän kävi joitakin kertoja luonamme leikkimässä ja yökylässä. Tapasimme myös Olivian vanhemmat, ja lopulta hän muutti meille, Ida-Maria ja Tommi kertovat.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Uuden sisaruksen tuloa perheeseen oli luonnollisesti pohjustettu myös Urholle ja Armakselle. Kun veljeksiltä kysyttiin, mitä mieltä he olisivat, jos perheeseen muuttaisi uusi pikkuveli tai -sisko, he pohdiskelivat hetken ja toivottivat sitten uuden tulokkaan tervetulleeksi.

– Muotoilimme asian jotenkin niin, että jotkut lapset tarvitsevat apua, vaikka heillä on omatkin vanhemmat, ja että tällä tavalla voisimme auttaa, Ida-Maria sanoo.

Yhteistyötä lapsen parhaaksi

Ida-Maria ja Tommi Hietaharju katsovat Olivian sopeutuneen sijaisperheeseensä pääpiirteittäin helposti. Mukaan on toki mahtunut myös ajoittaista kipuilua, mikä on tyypillistä perhehoidossa oleville lapsille, jotka tulevat usein vaikeista oloista ja ovat joutuneet kokemaan ikäviä asioita.

– Olivia tuli meille uhmaiän kynnyksellä, ja uuteen perheeseen totuttelu aiheutti kipuilua. Aika paljon saimme jossain vaiheessa miettiä, mistä mikäkin käytös voi johtua. Itselläkin oli alussa monenlaisia tunteita. Onhan se tosi erikoinen tilanne, kun arki uuden lapsen kanssa alkaa. Lapseen kiintyminenkään ei ole itsestäänselvyys, Ida-Maria sanoo.

– Oliviasta tuli kuitenkin aika nopeasti perheenjäsen, ja olemme kiintyneet häneen. Välillä tulee kyllä mietittyä, että mitä sitten, jos sijaishuollon tarve loppuu ja hänen onkin palattava meiltä jonnekin. Kaikilla sijaisvanhemmilla on varmasti joskus samanlaisia pohdintoja, Tommi miettii.

Vaikeiden asioiden kanssa ei ole onneksi tarvinnut jäädä yksin. Ajatuksia ja tunteita on voinut käydä läpi puolison lisäksi sekä perhehoitajien oman työntekijän että lapsen sosiaalityöntekijän kanssa. Apua on ollut myös ryhmämuotoisesta työnohjauksesta, jota alueen perhehoitajille on tarjolla.

Oman mausteensa sijaisperheiden arkeen tuovat sijoitetun lapsen biologiset sukulaiset. Perhehoitoperheet ovat usein tekemisissä heidän kanssaan muun muassa sopiessaan lapsen ja sukulaisten keskinäisistä tapaamisista tai asioista, joihin vaaditaan lapsen huoltajan suostumusta.

Hietaharjut kertovat, että jo ennakkovalmennusvaiheessa pohjustettiin, miten tärkeää yhteydenpito lapsen vanhempiin on ja miten se ei ole aina ongelmatonta. Tommi ja Ida-Maria kuvaavat omaa suhdettaan Olivian biologiseen sukuun mutkattomaksi. Viikoittaisten tapaamisten järjestäminen on sujunut helposti. Olivia on myös saanut luvan kutsua Tommia ja Ida-Mariaa isäksi ja äidiksi.

– Kaikki tekevät onneksi hyvää yhteistyötä Olivian hyväksi. Sijaisvanhemmuushan on monella tapaa yhteisvanhemmuutta: pienen lapsen arjessa on monesti otettava huomioon meidän perhehoitajien ohella sosiaalihuollon, vanhempien ja muiden sukulaisten sekä päiväkodin näkemykset, Ida-Maria sanoo.

– Ulospäin elämme hyvin tavallisen perheen elämää: käymme töissä, koulussa ja harrastuksissa. Välillä sitten viemme Oliviaa tapaamisiin tai käymme palavereissa. Joihinkin asioihin pitää hankkia lupa sosiaalityöntekijältä tai biologisilta vanhemmilta, koska emme ole sijoitetun lapsen huoltajia. Esimerkiksi hammaslääkäri- ja neuvolareissut hoituvat kuitenkin meidän kanssamme, Tommi kertoo.

Vertaisten seura tärkeää koko perheelle

Hyvinvointialue maksaa perhehoitajille hoitopalkkiota sijoitetun lapsen hoitamisesta ja korvaa perhehoidosta aiheutuvia kuluja. Perhehoito saattaa olla perhehoitajan tai perhehoitoperheen ainoa tulonlähde. Usein sijaisvanhempi voi myös halutessaan käydä töissä kodin ulkopuolella, mutta toisinaan sijoitetun lapsen edun mukaiseksi katsotaan, että sijaisvanhempi jää hänen kanssaan kotiin.

Tommi Hietaharju on yrittäjä. Ida-Maria puolestaan työskentelee sosiaaliohjaajana Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen perhesosiaalityön tiimissä, eli perhehoito on hänelle tuttua työnkin puolesta.

Hietaharjut ovat kotoisin Kokkolan suunnalta Keski-Pohjanmaalta, jonne he palasivat runsas kymmenen vuotta sitten opiskeltuaan ja työskenneltyään välillä Lapissa. Muutama vuosi sitten he muuttivat Kokkolassa isoon omakotitaloon, joka löytyi mukavalta alueelta lähellä lasten koulua.

Jokaisella lapsella on huone, ja pihalla riittää hyvin tilaa pelailla ja leikkiä. Lasten harrastuksiin kuuluu muun muassa musisoimista ja joukkueurheilua. Loma-aikoina perhe matkustelee kotimaassa ja välillä Suomen rajojen ulkopuolellakin. Mieleen on jäänyt etenkin pidempi autoreissu Ruotsiin.

– Siellä kävimme vesipuistossa ja maailman isoimmassa karkkikaupassa, Olivia kertoo innoissaan.

– Tai siis Ruotsin isoimmassa, pojat täsmentävät ystävällisesti pikkusiskon vastausta.

”Ulospäin elämme hyvin tavallista perheen elämää: käymme töissä, koulussa ja harrastuksissa. Välillä viemme Oliviaa tapaamisiin tai käymme palavereissa.”

Perhehoitaja Tommi Hietaharju

Keski-Pohjanmaalla perhehoidolla on vahvat perinteet. Myös Hietaharjut ovat oppineet tuntemaan monia lähialueen perhehoitajia ja sijaisperheitä, mistä on ollut iloa ja apua koko perheelle. Ida-Marian mukaan vertaistuki oli heillekin korvaamatonta varsinkin alkuaikoina, kun arki oli täynnä uuden opettelua.

Hietaharjut ovat mukana myös Perhehoitoliiton alueyhdistyksen, Keski-Pohjanmaan Perhehoitajat ry:n, toiminnassa. Yhdistys järjestää muun muassa koko perheen tapahtumia.

– On ollut ihana nähdä, että pojatkin ovat saaneet kavereita toisista sijaisperheistä. He ovat myös oppineet, että on muitakin perheitä, joissa on biologisia ja sijoitettuja lapsia, Ida-Maria kertoo.

Tommi ja Ida-Maria ovat kokeneet tärkeäksi myös yhdistyksen järjestämät omat äiti- ja isäillat. Kerran kuussa kokoontuvissa ryhmissä perhehoitajat tapaavat toisiaan ja saavat käydä läpi perhehoitoon liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia turvallisesti vertaisten seurassa.

– Kenenkään lapsen yksityisasioista ei puhuta, mutta yleisellä tasolla voi kysellä vaikkapa, miten muut ovat järjestäneet perhehoidossa olevan lapsen viikkorahat tai hoitavat hänen pankkiasioitaan. Meillä miesten ryhmässä voi olla niinkin, että puhutaan kymmenen minuuttia perhehoitoasioista ja loppuaika traktoreista. Tärkeää on, että voi jutella myös asian vierestä, Tommi kertoo naurahtaen.

Keski-Pohjanmaalla vahvat perinteet

Keski-Pohjanmaalla perhehoidon järjestämisestä vastaa maakunnan hyvinvointialue Soite. Jo ennen hyvinvointialueiden aikaa seudulla panostettiin vahvasti perhehoitoon, mikä näkyy myös THL:n tilastoissa: Keski-Pohjanmaalla kotinsa ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista yli kolme neljäsosaa asuu sijaisperheissä.

Keski-Pohjanmaalla perhehoidon suhteellinen osuus on suurin koko Manner-Suomessa. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla perhehoidossa on alle kolmasosa sijoitetuista lapsista ja nuorista ja koko maassa keskimäärin vähän yli puolet.

”Sijaisvanhemmuushan on monella tapaa yhteisvanhemmuutta: pienen lapsen arjessa on monesti otettava huomioon meidän perhehoitajien ohella sosiaalihuollon, vanhempien ja muiden sukulaisten sekä päiväkodin näkemykset.”

Perhehoitaja Ida-Maria Hietaharju

Soiten lastensuojelun perhehoidon sosiaalityöntekijä Vuokko Airaksinen arvelee, että perhehoidon vahvaa asemaa Keski-Pohjanmaalla selittävät esimerkiksi alueen perhekeskeisyys ja perhehoidon pitkät perinteet. Sijais- ja päivystysperheiden verkosto on kasvanut sitä mukaa, kun moni on katsellut ensin viereltä tuttavaperhettä, joka on jo mukana toiminnassa, ja innostunut sitten itsekin.

Isoa etua on myös siitä, että Soite on Suomen hyvinvointialueista pienin. Koko alueella asuu vain noin 78 000 ihmistä, joten myös lastensuojelun asiakasmäärät pysyvät huomattavasti pienempinä kuin suurilla hyvinvointialueilla.

THL:n tilastojen mukaan vuoden 2023 lopussa Keski-Pohjanmaalla oli huostassa yhteensä 94 lasta tai nuorta. Vuokko Airaksinen kertoo, että viime vuonna Soiten listoilla oli 72 lastensuojelun perhehoitoperhettä, joihin oli sijoitettuna yhteensä 142 lasta tai nuorta.

– Meillä lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät tiivistä yhteistyötä sosiaalipäivystyksen kanssa, joka tekee sijoituksia. Lasten tilanne ja perhehoidon tarve pystytään arvioimaan nopeasti. Lapsen tarpeita vastaavan perheen löytäminen ei kestä yleensä kauaa, koska meillä on ringissä monentyyppisiä päteviä perheitä, Airaksinen sanoo.

– Tärkeässä roolissa ovat myös päivystysperheet. Lapsi tai nuori voidaan sijoittaa sellaiseen lyhytaikaisesti, ja jakson aikana arvioidaan, onko hänen mahdollista asua perheessä myös pidempiaikaisesti, Soiten perhekeskuspalveluiden palvelualuejohtaja Maarit Biskop täydentää.

Motivaatio ja sinnikkyys tarpeen

Pystyäkseen tarjoamaan turvallista arkea haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille sijaisperheiden tulee voida hyvin. Hyvinvointialueen tehtävänä on huolehtia, että perhehoitajat jaksavat tehtävässään, saavat asianmukaisen korvauksen ja tarvittavaa tukea.

Vuokko Airaksisen mukaan Soiten jokaiselle sijaisperheelle on määritelty oma vastuutyöntekijä, joka tuntee perheen tilanteen ja tekee tiivistä yhteistyötä sijoitetun lapsen sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa. Tarjolla on esimerkiksi työnohjausta, koulutettujen mentoreiden tukea, vertaisryhmiä ja -tapaamisia perheen lapsille ja aikuisille sekä täydennyskoulutusta.

– Meillä perhehoitoperheetkin ovat saaneet aika hyvin myös lapsiperheiden kotipalvelua, kuten lastenhoitoapua. Säästöpaineet ovat kovat, ja joudumme pohtimaan monien palveluiden tarjontaa jatkossa tarkasti. Kun kyse on haavoittuvassa asemassa olevista lapsista, näkisin, ettei palveluiden nykytasosta pidä tinkiä. Kyse on arvovalinnoista, Airaksinen sanoo.

Ida-Maria ja Tommi Hietaharjun mukaan Keski-Pohjanmaalla on turvallista toimia perhehoitajana, sillä tukipalvelut toimivat, palkkiot ja korvaukset ovat riittävällä tasolla ja seudulla on paljon muitakin sijaisperheitä. Hietaharjuja motivoi ennen kaikkea halu tarjota lapselle mahdollisuus päästä asumaan ja kasvamaan perheenjäsenenä esimerkiksi laitoksen sijaan.

He suosittelevat perhehoitajuuden harkitsemista kaikille, jotka haluavat ja voivat tarjota tasaista ja mahdollisimman tavallista arkea kotinsa ulkopuolelle sijoitetuille lapsille tai nuorille. Hietaharjut eivät kuitenkaan allekirjoita täysin, että sijaisperheenä toimimiseen riittäisi pelkästään kyky elää tavallista perhe-elämää.

– Sisua ja sinnikkyyttä tarvitaan tavallista enemmän, koska vastaan voi tulla myös vaikeampia vaiheita. Loppujen lopuksi perhehoitajuus on kuitenkin antoisaa. Ihailen, miten tiivis kolmikko lapsista on tullut, Ida-Maria sanoo.

– Parasta on, kun näkee, että lapsi kasvaa ja pärjää elämässään. Ennakkovalmennukseen kannattaa ehdottomasti mennä, jos sijaisvanhemmuus kiinnostaa yhtään. Se ei sido vielä mihinkään. Ja vaikkei lopulta ryhtyisikään perhehoitajaksi, valmennus antaa eväitä ymmärtää omaan vanhemmuuttaan ja kohdata eritaustaisia ihmisiä, Tommi jatkaa.

Entä mikä on ollut isoveli Armaksen mielestä parasta siinä, että Olivia tuli perheeseen?

– Se, että hän tuli meille, Armas kiteyttää.

Olivian nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Hän esiintyy jutussa huoltajiensa ja asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän luvalla.

Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!

Avainsanat: Ajoissa kotiin, Keski-Pohjanmaa, lastensuojelu, perhehoitajat, perhehoito, sijaisperheet, sijaisvanhemmuus, Soite