Miten sietää epävarmuutta perhehoidossa?
Perhehoitajilta ja muilta perhehoidon toimijoilta vaaditaan jatkuvaa valmiutta muuttaa suunnitelmia lennosta. Muuttuvan arjen sietokyky on keskeinen taito, jota voi myös harjoitella, Perhehoitoliiton, Pesäpuun ja Pelastakaa Lasten asiantuntijat kirjoittavat.
Resilienssi lastensuojelun perhehoidossa tarkoittaa kykyä sopeutua jatkuviin muutoksiin, sietää epävarmuutta ja säilyttää toimintakyky haastavissakin tilanteissa. Resilienssi ei ole vain yksilön taito, vaan se syntyy vuorovaikutuksessa – turvallisessa ja luottamuksellisessa yhteistyösuhteessa. Taitoa voi myös harjoitella.
Perhehoitaja ei aina voi tehdä perhe-elämäänsä koskevia päätöksiä itse, vaan hänen on odotettava esimerkiksi sosiaalityöntekijän ratkaisua. Myös perhehoidon prosessi saattaa yllättää. Epävarmuus ja odottaminen voivat tuntua sietämättömiltä. On myös tilanteita, joissa perhehoitajan on elettävä päätöksen kanssa, joka on vastoin hänen näkemystään – esimerkiksi lapsen edun kannalta.
”Sivustakatsoja saattaa nähdä tarkemmin, mutta sivustakatsoja ei välttämättä voi muuta kuin kertoa oman ajatuksensa.”
Perhehoitoon sijoitetulle lapselle resilienssin vaatimus järjestelmän pyörteissä on kohtuuton. Lasten neurokirjon haasteet lisäävät vaatimuksia aikuisten ymmärrykselle ja osaamiselle niin pienissä kuin suurissakin arjen muutostilanteissa.
Perhehoitajan ja perhehoidon työntekijän omien muutoskykytaitojen tuntemus ja tietoinen, resilientti toiminta auttavat myös perhehoitoon sijoitettua lasta kehittämään resilienssiä. Keskustelun ja rinnalla kulkemisen keinoin perhehoitaja voi tukea lasta tutustumaan turvallisesti muutostilanteissa herääviin tunteisiin ja luomaan toivoa siitä, että asiat järjestyvät.
Perhehoidon työntekijän tehtävä on olla muutostilanteissa perhehoitajan tukena, antaa tietoa ja pysähtyä yhdessä kaikkien tunteiden äärelle niitä arvottamatta. Perhehoitajan tehtävä on vanhemmuustehtävä, johon kuuluu se, että kaikille tunteille on tilaa. Nopeus ei tässä ole valttia, vaan kuunteleminen ja pyrkimys toisen tunteen riittävään ymmärtämiseen.
”Hitaita ratkaisuja, ei pakettiratkaisuja – ja rohkeutta puhua myös perhehoitajan odotuksia työntekijälle.”
Keskeistä resilienssitaitojen kehittämisessä on myös tarkastella, kuinka toimintakyky palautuu muutosten jälkeen. Hyvään keskittyminen auttaa. Voidakseen olla perhehoitajan tukena työntekijä tarvitsee taustayhteisöltään tukea vaativaan tunnetyöhön.
Resilienssi ei ole staattinen ominaisuus, vaan se muuttuu elämänkokemusten ja tilanteiden mukaan.
”Resilienssi vahvistuu kohtaamisessa, jossa on luottamusta ja turvallisuutta.”
Muutoskykyisyyden vaatimukset ja mahdollisuudet vaihtelevat eri tilanteissa. Perhehoidon luonteen vuoksi resilienssiä on välttämätöntä vaalia. Resilienssistä taitona on puhuttava osana perhehoidon yhteistyöntekijöiden valmiuksia sen tunnistamisen lisäämiseksi. Resilienssin kasvualusta tarvitsee turvallisen yhteistyöverkoston, jossa voi pohtia ja harjoitella kysymysten ja keskustelujen avulla ajatusten laajentamista ja näkökulman vaihtamista.
Resilienssitaidot ja toivo ovat erottamaton pari. Toivoa voi pitää yllä muistelemalla perhehoitaja Tiina Pitkon aikoinaan toteamia lohdullisia sanoja, jotka kuvaavat muutostilanteissa tarvittavaa armoa ja lempeyttä:
”Ei mennyt niin kuin piti, mutta menihän se näinkin.”
Alkuvuodesta 2025 järjestettyjen Lastensuojelun perhehoidon asiantuntijatapaamisten teemana oli muutoskykyisyys, joustavuus ja toivo: Mitä resilienssi tarkoittaa perhehoidossa? Kuulimme puheenvuoroja sekä perhehoidon että sosiaalityön arjesta, keskustelimme ja vaihdoimme kokemuksia. Tämä blogikirjoitus on näiden keskustelujen innoittama, ja sitaatit ovat suoria lainauksia keskustelusta.
Vuonna 2026 Lastensuojelun perhehoidon asiantuntijatapaamiset järjestetään samansisältöisenä kaksi kertaa. Voit ilmoittautua siihen tapahtumaan, joka sopii sinulle parhaiten. Tapahtumat järjestetään Perhehoitoliiton, Pesäpuun ja Pelastakaa Lasten yhteistyönä.
Varaa jo kalenteriisi 29.1.2026 klo 9–12 tai 5.2.2026 klo 9–12 ja seuraa tapahtumailmoituksiamme!
Paula Ilkka, erityisasiantuntija, Pesäpuu ry
Merja Lehtiharju, toiminnanjohtaja, Perhehoitoliitto ry
Anu Lehtosaari, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry
Hanna Piiroinen, kehittämispäällikkö, Pesäpuu ry
Maija Vihervirta, kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry
Sirpa Yli-Rekola, kehittämispäällikkö, Pesäpuu ry
Avainsanat: lastensuojelu, muutoskyky, muutostilanteet, Pelastakaa Lapset, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, Pesäpuu ry, resilienssi, sijaisperheet, toivo