Intensiivisyys mentoroinnissa: Mitä ihmettä se on?
Perhehoitajat ovat mukana kehittämässä uutta intensiivimentoroinnin mallia. Intensiivisyys ei vaadi ylisuorittamista tai supervoimia. Se syntyy pienistä, oikein ajoitetuista hetkistä, Nuppe-hankkeen Suvi Pennanen ja Perhehoitoliiton Anu Lehtosaari kirjoittavat.
Kun kehittäjäryhmä kokoontuu pohtimaan intensiivimentorointia päihde- ja mielenterveyshaasteista kärsiviä nuoria hoitavien perhehoitajien tueksi, voisi helposti kuvitella, että intensiivisyys tarkoittaisi jotain melko kunnianhimoista: kaikkien alojen asiantuntijaa, joka olisi perhehoitajan käytettävissä vuorokauden ympäri.
Keskustelujen myötä intensiivisyys on paljastunut paljon arkisemmaksi – ja samalla kiinnostavammaksi.
Intensiivisyys alkoi hahmottua kokemuksena, jossa tuki ei ole dramaattista, jatkuvaa valmiustilaa, vaan oikea-aikaisuutta, jämäkkää rinnalla olemista ja nuorisoarjen elämisen rytmiin sopivaa kannattelua. Se on tapa olla läsnä niin, että perhehoitaja saa purkaa ajatuksensa ja tunteensa ilman, että toinen niitä analysoi, saati hätääntyy.
Perhehoitaja kaipaa tilaa, jossa voi puhua asioista sellaisina kuin ne ovat – ilman rooleja, ilman pelkoa arviosta, ilman tarvetta selittää alusta asti.
”Vertaissuhteessa ei ole valta-asetelmaa, joka värittäisi puhetta. Siinä voi sanoa ääneen asioita, joita ei muualla uskalla.”
Intensiivisyys on sitä, että yhteys syntyy nopeasti, koska puhutaan samaa kieltä. Vertainen tunnistaa vivahteet, jotka ovat muille näkymättömiä: perhehoidon arjen ristiriidat, epävarmuuden, kuormituksen ja sen, miten yksin niissä tuntee olevansa, vaikka ympärillä olisi kuinka laaja ammattilaisverkosto.
Vertaissuhteessa ei ole valta-asetelmaa, joka värittäisi puhetta. Siinä voi sanoa ääneen asioita, joita ei muualla uskalla: uupumusta, epätoivoa, väsymyksen ääntä, pelkoa ja myös rahaan liittyviä huolia.
Intensiivisyys on konkreettisuutta. Vertaiselta saadut vinkit, arkiset oivallukset ja ajatusten pallottelu eri kulmista auttavat hahmottamaan vaihtoehtoja silloinkin, kun oma ajatus on jumissa.
Tuki ei ole neuvojen antamista, vaan yhteistä pohdintaa. Suhteessa syntyy oivalluksia, jotka vahvistavat perhehoitajan omaa toimijuutta; tunne siitä, että selviydyn ja osaan, vaikka tilanne on haastava.
”Vertaiselta saadut vinkit, arkiset oivallukset ja ajatusten pallottelu eri kulmista auttavat hahmottamaan vaihtoehtoja silloinkin, kun oma ajatus on jumissa.”
Intensiivisyys on sopivaa läheisyyttä. Se rakentuu pienistä mutta oikea-aikaisista kohtaamisista: hetkistä kahvikupin äärellä tai lyhyestä soitosta, jossa kysytään ”Miten menee?”.
Ylisuorittamista tai supervoimia ei kaivata. Intensiivisyys ei tarkoita jatkuvaa saatavilla oloa, vaan selkeää rakennetta, joka määrittelee, milloin tavataan, milloin saa soittaa ja kuinka pitkästä mentorointihetkestä on kyse.
Juuri nämä rajat tekevät suhteesta turvallisen ja estävät sen liukumisen kaveruudeksi, jossa odotuksilla on omat lainalaisuutensa. Rakenne ei heikennä lämpöä, vaan suojaa sitä ja mahdollistaa aidon, luottamuksellisen keskustelun ilman roolien sekoittumista.
Kun tuki on kiinnitetty perhehoidon rakenteisiin, kynnys pyytää ja vastaanottaa apua madaltuu myös myöhemmin, mahdollisesti haastavissa tilanteissa. Intensiivimentoroinnin tarve ei tarkoita epäonnistumista perhehoitajana. Päinvastoin, se kertoo halusta kehittyä, huolehtia omasta jaksamisesta ja tarjota nuorelle parasta.
”Intensiivimentoroinnin tarve ei tarkoita epäonnistumista perhehoitajana. Päinvastoin, se kertoo halusta kehittyä.”
Ehkä puhuttelevinta on lopulta ollut oivallus siitä, että intensiivisyys ei synny suurista teoista vaan pienistä, oikein ajoitetuista hetkistä.
Hetkistä, joissa kokemus kuulluksi tulemisesta on niin vahva, että sillä on vaikutus pitkälle perhehoitajan arkeen. Hetkistä, joissa maailma asettuu edes hetkeksi paikoilleen ja joissa joku jaksaa kuunnella kiireettä.
Tuntuisiko tämä sinusta tuelta?
Suvi Pennanen, hankekoordinaattori, Nuppe (Nuorille parasta perhehoitoa Pirkanmaalla) -hanke, Pirkanmaan hyvinvointialue.
Anu Lehtosaari, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto.
Blogi on kirjoitettu intensiivimentorointia kehittävän ryhmän keskustelujen pohjalta. Intensiivimentorointi on kehitetty päihde- ja mielenterveyshaasteista kärsiviä nuorisoikäisiä hoitavien perhehoitajien tueksi Pirkanmaan hyvinvointialueella Nuppe-hankkeessa. Perhehoitoliitto on mukana hankkeessa.
Nuppe – Nuorille parasta perhehoitoa Pirkanmaalla -hankkeen tavoitteena on vahvistaa erityisesti 12–17-vuotiaiden perhehoitoa ja kehittää sen tukirakenteita luomalla vaativamman perhehoidon toimintamalli. Hankkeessa tarjotaan perhehoidon kautta tukea erityisesti nuorille, joilla on murrosikään, päihteisiin tai mielenterveyteen liittyviä haasteita. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Kiinnostuitko? Intensiivimentoroinnin malli esitellään Nuppe-hankkeen ja Perhehoitoliiton webinaarissa 10.12.2026 klo 10–11. Tervetuloa kuulolle! Lisätiedot ja osallistumislinkin löydät täältä.
Avainsanat: Anu Lehtosaari, intensiivimentorointi, kehittäminen, kehittämistyö, mentorointi, nuorten perhehoito, Nuppe-hanke, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, Pirha, sijaisperheet, sijaisvanhemmat, Suvi Pennanen