Lapsen läheisissä on valtavasti potentiaalia
Lapselle on tärkeää, että arjessa on läheinen aikuinen, johon hän on kiintynyt ja voi luottaa. Tällainen aikuinen voi löytyä yllättävänkin läheltä myös silloin, kun lapselle etsitään sopivaa sijaisperhettä, LYYPE-hankkeen Anu Lehtosaari ja Laura Holmi kirjoittavat.
Läheissijaisvanhemmuudella tarkoitetaan sitä, että lapsen sukulainen tai muu läheinen toimii lapsen perhehoitajana. Vaikka läheissijoituksilla on monia etuja, niitä hyödynnetään Suomessa edelleen vähän; vain noin 14 prosenttia huostaanotettuna perhehoitoon sijoitetuista suomalaislapsista asuu läheisensä luona.
Kotimainen tutkimustieto aiheesta on niukkaa. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan suurin osa läheissijaisvanhemmista on isovanhempia tai muuta lapsen biologista verkostoa. Läheissijoitukset tukevat lapsen ihmissuhteiden jatkuvuutta ja tarjoavat usein tutun ja turvallisen kasvuympäristön.
Monien tutkimusten mukaan läheissijoituksissa kasvaneet lapset voivat monella mittarilla paremmin kuin muissa sijoitustyypeissä kasvaneet. Usein läheissijoitus on luonteva jatkumo aiemmalle hoitosuhteelle; esimerkiksi isovanhemmat ovat saattaneet huolehtia lapsesta jo pitkään.
Läheissijoituksiin liittyy myös haasteita. Perhedynamiikka voi aiheuttaa jännitteitä, ja ylisukupolviset ongelmat voivat siirtyä eteenpäin. Läheisperhe ei aina pysty suojelemaan lasta vanhemman haitalliselta käyttäytymiseltä tai suhteiden ylläpitäminen toiseen sukuun voi tuntua vaikealta.
Läheisillä ei aina ole ollut ymmärrystä tai tietoa tilanteen vakavuudesta. Usein läheissijoitus tapahtuu kriisitilanteessa, kiireellisesti ja ilman, että läheisellä on aikaa, saada tietoa, valmentautua tehtävään ja harkita päätöstä.
”Monien tutkimusten mukaan läheissijoituksissa kasvaneet lapset voivat monella mittarilla paremmin kuin muissa sijoitustyypeissä kasvaneet.”
Pula sijaisperheistä on kansainvälinen haaste, ja läheissijaisvanhemmuuden lisäämisen taustalla on myös taloudellisia ja poliittisia intressejä. Meillä ja valtaosassa länsimaita lapsen läheiset tulee ensi sijassa kartoittaa ennen kuin lapselle etsitään sijaishuoltopaikkaa muualta.
Monissa maissa läheissijoitukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa. Esimerkiksi Skotlannissa ja Australiassa yli puolet sijaishuollon sijoituksista tehdään läheisverkostoihin. Norjassa osuus on noussut noin 33 prosenttiin.
Yksi syy Norjan korkeaan läheissijaisvanhemmuuden prosenttiosuuteen saattaa olla se, että läheiset ovat osallisia lapsen ja hänen vanhempiensa haasteiden ratkomisessa jo ennen sijoitusta, sillä läheisneuvonpito on vakiintunut osa lastensuojelun toimintaa.
Norjan lastensuojelun tukitoimien tilastojen mukaan vuonna 2024 läheisneuvonpitoa järjestettiin yli tuhannessa tapauksessa, ja verkoston kanssa kirjattiin työskentelyä yli 10 000 tapaukseen.
Norjassa läheisverkostoa myös tarkastellaan laajasti: läheisiä voivat olla myös lapselle tärkeät aikuiset varhaiskasvatuksesta, koulusta tai harrastuksista. Toisaalta norjalaiset tutkijat kertovat, että verkostoa saatetaan kartoittaa joskus liian kaukaa, ja läheisten valmius sitoutua lapseen pitkäksi aikaa voi olla haaste.
”Norjassa läheiset ovat osallisia lapsen ja hänen vanhempiensa haasteiden ratkomisessa jo ennen sijoitusta, sillä läheisneuvonpito on vakiintunut osa lastensuojelun toimintaa.”
Mitä tapahtuisi, jos pysähtyisimme pohtimaan laajemmin, kuka todella on lapselle läheinen?
Lapsen näkökulmasta merkityksellistä on se, että hänen arjessaan on aikuinen, johon hän on kiintynyt ja johon hän voi luottaa. Kiintymys ei synny automaattisesti sukulaisuuden perusteella, vaan se rakentuu arjen vuorovaikutuksessa ja yhteisissä hetkissä, joissa lapsi kokee turvaa ja ennustettavuutta.
Monella lapsella on pysyviä ja luotettavia suhteita varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Voisiko näistä yhteisöistä löytyä ihminen, joka olisi valmis ryhtymään lapselle turvalliseksi aikuiseksi, jopa perhehoitajaksi? Ehkä lapsen ystävän vanhemmat voisivat tarjota kodin myös perhesijoitusta tarvitsevalle oman lapsensa ikätoverille.
Turvallinen aikuinen voi löytyä myös harrastusten parista: uimajoukkueen valmentaja, käsityökerhon ohjaaja tai joku muu, jonka kanssa lapsella on jo luottamuksellinen suhde ja jolla olisi valmiuksia toimia juuri tämän lapsen perhehoitajana. Ja miksei läheinen voisi löytyä vaikka naapurioven takaa, jos lapsella on syntynyt naapuriin suhde arjen kohtaamisissa.
Lapsen sukulaiset tai läheiset voivat olla vaihtoehto perhehoitajaksi myös silloin, kun elämäntilanne on erityisen haastava – tilanteissa, joissa perhehoitoa ei ehkä ensimmäisenä ajatella. Esimerkiksi vanhemman päihteidenkäyttö tai uhkaava käyttäytyminen saattaa herättää pelkoa ja johtaa siihen, että lapselle harkitaan laitoshoitoa perhehoidon sijaan.
On kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen ja perheen läheiset ovat usein eläneet näiden haasteiden ja uhkien kanssa jo pitkään. He tuntevat vanhemman kokonaisuutena – eivät pelkästään vaikeuksien kautta, vaan myös sen hyvän, mikä vanhemmassa on.
”Läheisellä voi olla enemmän sitoutumiskykyä ja resilienssiä juuri siksi, että hänellä on vahva side nuoreen ja ymmärrys hänen taustastaan.”
Moni läheinen on saattanut tuntea vanhemman jo vauvasta saakka. Yhteinen historia voi antaa aivan erityisiä ihmissuhteeseen perustuvia välineitä kohdata vanhempi myös silloin, kun hän on pelottavimmillaan tai vaikeimmillaan.
Sama pätee lapseen. Kun nuori toimii haastavasti esimerkiksi murrosiän kuohuissa, yhteinen historia ja tunneyhteys voivat olla ratkaiseva tekijä perhehoitajalta vaadittavana valmiutena.
Läheisellä voi olla enemmän sitoutumiskykyä ja resilienssiä juuri siksi, että hänellä on vahva side nuoreen ja ymmärrys hänen taustastaan. Tämä tunnetason liima voi olla ratkaiseva siinä, miten läheinen lapseen sitoutuu ja kuinka turvalliseksi lapsi aikuisen kokee.
Lapsen elämä rakentuu suhteissa. Kun katsomme ennustettavien ja jatkuvien ihmissuhteiden näkökulmasta, löydämme ratkaisuja, jotka eivät ole vain vastauksia järjestelmän tarpeisiin, vaan elämänikäisiä turvaverkkoja lapselle.
Jokainen lapsi ansaitsee aikuisen, joka pysyy. Joskus tällainen aikuinen on lähempänä kuin arvaammekaan.
Anu Lehtosaari, Lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto
Laura Holmi, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto. Holmi tekee myös väitöskirjatutkimusta Helsingin yliopistolla perhehoidosta ja läheissijoituksista lastensuojelussa.
Kirjoittajat toimivat Lapsen ympärillä – Yhteisvanhemmuussuhteet lastensuojelun perhehoidossa (LYYPE) -tutkimushankkeessa (2024–2026). Hankkeen tavoitteena on tuottaa ja levittää tietoa lastensuojelun perhehoitoon sijoitetun lapsen ympärille muodostuvista yhteisvanhemmuussuhteista syntymävanhempien, sijaisvanhempien ja lastensuojelun ammattilaisten näkökulmista. Tutkimushanke tuottaa lastensuojelun perhehoidon käytäntöihin ja niiden kehittämiseen soveltuvaa uutta tietoa esimerkiksi tutkimusjulkaisujen ja koulutusten muodossa. Aineistoa kerätään sekä syntymä- ja sijaisvanhemmilta että sijaishuollon ammattilaisilta.
Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö ja toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Perhehoitoliiton lisäksi Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry ja useat hyvinvointialueet.
Tutustu myös LYYPE-hankkeen aiempiin blogikirjoituksiin
Avainsanat: Anu Lehtosaari, kehittäminen, läheissijaisvanhemmuus, läheissijoitukset, lastensuojelu, Laura Holmi, LYYPE, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, sijaisperheet, sijaisvanhemmuus, yhteisvanhemmuus