Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen läheiselle lapselle on merkittävä elämänmuutos
Myös läheissijaisvanhemmuutta harkitsevalla on oikeus saada tehtäväänsä huolellinen valmennus ja sosiaalityön suunnitelmallinen tuki, Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lasten ja Pesäpuun asiantuntijat muistuttavat.
Läheis- ja sukulaissijaisvanhemmuus on erityinen perhehoidon muoto. Kun läheinen lapsi ei voi asua vanhempansa kanssa, saattaa kysymys lapsen sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä tulla yllättäen. Lapsi on myös voinut asua hänelle läheisten ihmisten luona jo pidempään lasten vanhempien ja läheisten yhteisestä sopimuksesta. Sijaisvanhemmuuden harkinta herättää yleensä paljon ristiriitaisiakin tunteita, mikä lisää tarvetta valmennukselle ja sijoituksen huolelliselle valmistelulle.
Läheissijoituksia tehdään Suomessa selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2024 perhehoitoon sijoitetuista lapsista 14 prosenttia asui sukulais- tai läheisperheissä, kun Norjassa vastaava osuus on noin 33 prosenttia. Tilastotiedon perusteella emme kuitenkaan tiedä, kuinka moni lapsi asuu läheisensä kanssa esimerkiksi oheishuoltajuusjärjestelyn turvin.
Läheissijoituksen vahvuuksia ovat usein lapsen yhteyden säilyminen vanhempiin ja muihin sukulaisiin, sitoutuneet hoivaajat sekä kulttuurisen ja kielellisen taustan säilyminen. Haasteita voivat puolestaan tuoda suvun sisäiset ristiriidat, riittämätön valmennus ennen sijoitusta, vähäisempi tuki ja täydennyskoulutus sekä rooliristiriidat ja salassapitoon liittyvät kysymykset.
”Sijaisvanhemmuuden harkinta herättää yleensä paljon ristiriitaisiakin tunteita, mikä lisää tarvetta valmennukselle ja sijoituksen huolelliselle valmistelulle.”
Läheis- ja sukulaissijaisvanhemmuus on tehtävänä myös julkinen hallintotehtävä, kuten sijaisvanhemman tehtävä on myös silloin, kun lapsi on perhehoitajalle entuudestaan vieras. Sijaisvanhemmuutta harkitsevilla läheisillä on lakisääteinen oikeus valmennukseen, jossa heillä on mahdollisuus saada tietoa tehtävästä, pohtia yhdessä valmentajan kanssa kyseisen lapsen sijaisvanhemman tehtävää ja sen sopivuutta itselle.
Laadukas valmennus on prosessi, joka antaa tietoa perhehoitajuudesta paitsi vanhemmuustehtävänä, myös julkisena hallintotehtävänä. Se huomioi läheissijoituksen erityispiirteet ja antaa mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksia ja tunteita valmentajan kanssa. Ennen kaikkea se antaa rauhaa miettiä, mikä ratkaisu on lapselle paras.
Viranomainen voi tehdä määräaikaisen sopimuksen ja päätöksen sijoituksesta, jos lapsi asuu jo läheisen luona avohuollon tukitoimenpiteenä, kiireellisesti sijoitettuna tai huostaanotettuna, ja sijoituksen perhehoitoon arvioidaan jatkuvan pidempään, mutta läheisen soveltuvuutta arvioidaan vielä valmennuksen aikana. Tällöin päätökseen ja toimeksiantosopimukseen kirjataan, että valmennuksen päätyttyä arvioidaan uudelleen lapsen edun mukainen sijaishuoltopaikka ja perhehoidon toimeksiantosopimus.
Määräaikaisuus mahdollistaa aidon harkinnan lapsen edusta ja sijaisvanhemman valmiuksista, ja päätös sijaishuoltopaikasta voidaan tehdä rauhassa lapsen etu edellä.
”Valmennuksellisen tuen on oltava perhekohtaisesti räätälöityä, suunnitelmallista, tilanteeseen nopeasti reagoivaa ja prosessinomaisesti etenevää.”
Jos taas arvioidaan, että lapsen perhehoidon tarve päättyy nopeasti eikä perhehoitolain mukainen vuoden sisällä toteutettava valmennus ole mahdollista, sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan vastuutyöntekijän tulee tarjota valmennuksellista tukea niin kauan kuin sijoitus kestää. Valmennuksellisen tuen on oltava perhekohtaisesti räätälöityä, suunnitelmallista, tilanteeseen nopeasti reagoivaa ja prosessinomaisesti etenevää. Tuen toteutuminen on tärkeää kirjata myös lapsen asiakaskertomukseen.
Läheissijaisvanhemmaksi ryhtyminen ei ole vain muutos tädistä, mummosta tai kummista arjen vanhemmaksi, vaan se on merkittävä elämänmuutos. Jokaisen lapsen ja hänen läheisensä tilanne on erilainen ja edellyttää sekä valmennukselta että sosiaalityöltä yksilöllistä harkintaa. Sosiaalityön osaaminen sijoitusta valmistellessa palkitsee sijoituksen edetessä perhehoidon onnistumisena. Se voi olla avainasemassa myös perhehoidon mahdollistamisessa yhä useammalle lapselle.
Anu Lehtosaari, lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto
Jaana Pynnönen, palveluvastaava, Pelastakaa lapset
Hanna Piiroinen, kehittämispäällikkö, Pesäpuu
Paula Ilkka, erityisasiantuntija, Pesäpuu
Avainsanat: blogi, ennakkovalmennus, läheissijaisvanhemmuus, lastensuojelu, Pelastakaa Lapset, perhehoito, Perhehoitoliitto, Pesäpuu, sijaisvanhemmuus, sosiaalityö, sukulaissijaisvanhemmuus