Näin ikääntyvät ajattelevat perhehoidosta: ”Eihän noin hyvää juttua voi ollakaan!”
Ikääntyvät toivovat, että perhekodissa saa olla oma itsensä, kohdellaan yksilöllisesti ja apua tarjoaa luotettava ja ystävällinen ihminen, Perhehoitoliiton Hanni Salo ja Minna Laine kirjoittavat.
Tapasimme viime syksyn ja talven aikana 63 ikääntyvää ihmistä Inarista Helsinkiin kyselläksemme heidän ajatuksiaan ikäihmisten perhehoidosta. Perhehoito oli valtaosalle ennalta tuntematonta ja herätti kiinnostusta ja kysymyksiä. Kun ihmiset saivat kiinni siitä, mitä perhehoito tarkoittaa, monen kommentti oli: “Kuulostaa kyllä todella hyvältä, mutta liekö utopiaa koko juttu. Eihän noin hyvää juttua voi ollakaan!”
Ikääntyvillä oli monenlaisia ajatuksia hyvästä vanhuudesta. Moni koki tärkeäksi, että vanhuuden hoitopaikassakin olisi juttuseuraa ja samanhenkisiä ihmisiä. Valtaosa toivoi harrastusmahdollisuuksia ja päivittäistä ulkoilua. Vapaus nukkua omassa rytmissä oli monelle niin ikään tärkeää.
Eläinrakkaille ihmisille joko oman lemmikin mukaan saaminen tai muiden lemmikkien seurailu tuntui mukavalta ajatukselta. Joillekuille toimivat nettiyhteydet ja tarvittaessa apu laitteiden käyttöön oli elinehto yhteyksien pitämiseen läheisten ja tärkeiden – mutta kaukana asuvien – ihmisten kanssa.
Saamiemme vastausten mukaan turvallisuuden tunnetta ihmisille luovat hyvät ihmissuhteet, kokemus porukkaan kuulumisesta sekä luottamus ja varmuus siitä, että tarvittaessa saa apua ja omiin tarpeisiin vastataan. Nämä lienevät totta kaikenikäisten ihmisten kohdalla. Osa korosti ammattimaisen avun saatavilla oloa tai fyysisiä seikkoja, kuten lukkoja ja turvallisia kodinkoneita ja esteetöntä ympäristöä turvallisuuden tärkeinä tekijöinä.
Kun kysyimme, millainen olisi hyvä perhehoitaja, ihmisten ajatukset olivat aika yhteneväisiä. Hän kuuntelee ja varaa aikaa tutustumiseen, kohtelee kaikkia tasapuolisesti, välittää aidosti ja osaa suhtautua myös sairaisiin tai “höpsähtäneisiin” kunnioittavasti. Hyvä perhehoitaja on elämänmyönteinen, luo kiireettömyyden tuntua, kysyy asukkaiden toiveita ja tekee yhteistyötä myös omaisten kanssa. Sitoutuneisuus ja luotettavuus olivat myös tärkeitä ominaisuuksia perhehoitajassa.
”Eläinrakkaille ihmisille joko oman lemmikin mukaan saaminen tai muiden lemmikkien seurailu tuntui mukavalta ajatukselta.”
Hyvä perhekoti oli toiveissa viihtyisä paikka, jossa on ystävällinen ja rauhallinen ilmapiiri. Jotkut pohtivat tuoksujen ja äänimaailman merkitystä. Monelle oli hyvin tärkeää, että jokainen kodin asukas saa olla omanlaisensa. Sen sijaan säännöistä – niiden tarpeesta ja etenkin määrästä – ihmisillä oli paljon erilaisia mielipiteitä. Osa kaipasi selkeitä, tarkkojakin sääntöjä ja tiukkoja rutiineja ja toiset olivat saaneet tarkoista aikatauluista tarpeekseen työelämässä ja kaipasivat vanhuuteen vapautta ja joustavuutta. Mukavin ajatus perhekodista oli se, että se on tunnelmaltaan ja ympäristöltään selkeästi erilainen kuin “laitos”.
Elämänlaatua parantavia ”bonuksia” toiveiden perhekodissa oli muun muassa mahdollisuus muuttaa sinne yhdessä puolison kanssa, lasten kohtaamiset, mökkeily, hierontapalveluiden saatavuus, saunominen ja elävä tuli. Kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi nousivat vapaus saada olla oma itsensä, tulla kohdelluksi yksilöllisesti ja arvostetusti ja saada tarvitsemaansa apua luotettavalta ja ystävälliseltä ihmiseltä.
Kuulostaa ihan perhehoidolta, vai mitä?
Hanni Salo, hankesuunnittelija
Minna Laine, hankepäällikkö
Perhehoitoliiton Kodista kotiin -hanke
PS: Ajatus perhehoidosta herätti ikääntyvissä myös pelkoja ja ennakkoluuloja. Lue lisää täällä.
Avainsanat: ikäihmiset, ikäihmisten perhehoito, kehittämistyö, Kodista kotiin, perhehoito, Perhehoitoliitto