Perhehoidon onnistuminen edellyttää turvallisuutta ja jokaisen perheenjäsenen huomioimista
Tavallisuutensa ohella perhehoitoperhe on myös erityinen perhe. Erityisyyden tunnistamalla ja erityisiin tarpeisiin vastaamalla voi edesauttaa perhehoidon onnistumista, kirjoittavat Perhehoitoliiton Tuulikki Mattila, Merja Lehtiharju ja Anu Lehtosaari.
Sanakirjan määritelmän mukaan onnistumisen mittari on, tuliko lopputuloksesta sellainen kuin oli tarkoitettu tai toivottu. Jos on tarkoitus onnistua, on tiedettävä, mikä on onnistumista ja tunnistettava, mikä on haluttu tulos.
Perhehoitajia etsittäessä haetaan aikuisia elämänmittaisiin suhteisiin. Onnistutaanko tässä? Tuleeko perhehoidossa elämänmittaisia suhteita? Ei aina, mutta silti perhehoidossa on voitu onnistua. Ainakin jos uskomme siihen, että jokainen turvallinen ihmissuhde auttaa ja vahvistaa meitä.
Kiintymys ja turvalliset vuorovaikutussuhteet mahdollistavat kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia. Onnistumista perhehoidossa on esimerkiksi se, että tunteiden näyttäminen on sallittua ja kaikki perheen lapset saavat tuntea ja näyttää kaikkia tunteita turvallisesti.
Onnistumista perhehoidossa on esimerkiksi se, että tunteiden näyttäminen on sallittua ja kaikki perheen lapset saavat tuntea ja näyttää kaikkia tunteita turvallisesti.
Perhehoidossa onnistumisia mitataan usein henkilökohtaisella kokemuksella. Huomattiinko minut? Tulinko kuulluksi? Otettiinko minut vakavasti? Millaista meillä on yhdessä? Millainen suhde minulla ja hänellä on? Miten se kantaa vuosien varrella? Miltä se tuntuu? Tarvitaanko minua?
Onnistumisen edellytyksenä on, että perhehoitoperhe nähdään kokonaisuutena ja sen jokaisen jäsenen tarpeet tunnistetaan. Joskus on tärkeää, että tarpeiden tunnistajan etujoukoissa on perhehoitaja. Kun lapset nujakoivat ja kasvaessaan harjoittelevat suhteissa toimimista, tarvitaan jaksavaa perhehoitajaa, joka tunnistaa nujakoimisen taustalla olevia tarpeita. Ja jotta perhehoitajalla riittäisi tähän osaamista ja voimia, tarvitaan perhehoitajan tueksi ja kasvatuskumppaniksi sosiaalityöntekijää ja hänen vuorovaikutusosaamistaan.
Perhehoitaja voi toimia siltana sosiaalityöntekijän ja perhehoitoperheen kaikkien lasten yhteyden luomisessa. Perhehoitaja tuntee kaikki lapsensa, heidän temperamenttinsa ja kiinnostuksen kohteensa. Hänellä on tietoa ja taitoa auttaa sosiaalityöntekijää luomaan suhdetta perhehoitoperheen jokaiseen lapseen.
Perhehoitoperhe on tavallinen perhe, joka kohtaa elämäntapahtumia ja kriisejä muiden perheiden tavoin.
Sijaissisarusten rooli perhehoidon onnistumisessa on tunnistamaton ja tutkimaton. Tavanomaista sijaisperheessäkin on, että vanhemmat sisarukset hoitavat pienempiään. Tutkimatonta puolestaan on se, kuinka paljon sisarukset kannattelevat toistensa huolia, tasoittelevat tunteita, suojelevat ennakoimalla tilanteita vertaissuhteissa tai mallintavat toimintatapoja. Perhehoitajan ja sosiaalityöntekijän tietoisuus sisarusten roolista perheessä on välttämätöntä, jotta tätä tehtävää voi tukea.
Perhehoitoperhe on tavallinen perhe, joka kohtaa elämäntapahtumia ja kriisejä muiden perheiden tavoin. Silloin onnistumista mitataan sillä, kuinka perhehoidon järjestäjä osaa sopeuttaa tuen vastaamaan perheen tarpeisiin. Tavallisuutensa ohella perhehoitoperhe on myös erityinen perhe. Erityisyyden tunnistamalla ja erityisiin tarpeisiin vastaamalla voi varmistaa perhehoidon onnistumista.
Sijaishuollon juhlapäivän Care Dayn dialogissamme 17.2.2022 keskustelijat pohtivat onnistumista sijaissisaruuden ja perhehoitajan tehtävän näkökulmista. Blogi on kirjoitettu dialogin inspiroimana. Lämmin kiitos tilaisuuteen osallistuneille!
Avainsanat: perheet, perhehoito, Perhehoitoliitto, perhehoitoperhe, sisarussuhteet, tunteet, turvallisuus