Sijaissisaruus ei ole sivurooli perhehoidossa
Myös lyhytaikaisessa perhehoidossa tarvitaan tietoisia arjen valintoja, joilla varmistetaan, että sijaissisarus tulee nähdyksi ja kuulluksi, Perhehoitoliiton Merja Lehtiharju ja Anu Lehtosaari sekä Perhepalvelut Ruori Oy:n Hanna Toiviainen kirjoittavat.
Lyhytaikaisessa perhehoidossa puhutaan usein sijoitetusta lapsesta ja hänen tarpeistaan. Sijaissisarus jää helposti sivuun, vaikka hän elää omaa ainutkertaista lapsuuttaan perheessä, jossa perheeseen tulevat ja lähtevät lapset jättävät aina jäljen. Tämä näkymättömyys ei johdu välinpitämättömyydestä, vaan pikemminkin siitä, että katse suuntautuu luonnollisesti sijoitettuun lapseen.
Lyhytaikainen perhehoito voi tarkoittaa sijaissisarukselle jatkuvaa sopeutumista: kuka on tänään osa perhettä, kuinka kauan hän viipyy ja mitä tapahtuu, kun hän lähtee. Sijaissisaruksen tunteet voivat sijoituksen kuluessa vaihdella innostuksesta ja uteliaisuudesta mustasukkaisuuteen, ärtymykseen tai helpotukseen.
Kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsi tarvitsee luvan olla lapsi myös silloin, kun perheeseen tulee uusi, mahdollisesti erityistä tukea tarvitseva lapsi. Hänellä on lupa olla pitämättä uudesta tulokkaasta, vetäytyä ja pitää kiinni omasta tilastaan. Sijaissisarus voi myös alkaa pohtia omaa paikkaansa perheessä ja sitä, kuinka pysyvää oma arki lopulta on.
Lyhytaikaisen perhehoidon arjessa korostuvat pienet teot, joilla on iso merkitys. Vanhempien vuorottelu voi auttaa: toinen hoitaa uuden lapsen ja toinen huolehtii, että perheen omien lasten arki jatkuu mahdollisimman tuttuna. Rutiinit, oma tila ja omat tavarat tuovat turvaa nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Samalla välittyy viesti: sinä kuulut tänne, pysyvästi.
”Kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsi tarvitsee luvan olla lapsi myös silloin, kun perheeseen tulee uusi, mahdollisesti erityistä tukea tarvitseva lapsi.”
Sijaissisarukset näkevät usein asioita, jotka aikuisilta jäävät huomaamatta. Silti myös ammattilaiset kohtaavat heitä liian satunnaisesti. Kun työntekijöiden käynnit ajoittuvat hetkiin, jolloin lapset eivät ole kotona, lasten näkökulma jää helposti kuulematta. Tämä on menetetty mahdollisuus ymmärtää arkea kokonaisuutena.
Sijaissisaruksilla on usein rooli myös sijoitetun lapsen arkeen kiinnittymisessä. He näyttävät mallia perheen tavoista, rytmistä ja arjen käytännöistä.
Kun perheeseen tulee uusi lapsi, sijaissisarus opastaa usein omalla esimerkillään, missä kengät riisutaan, miten iltapala syödään tai mitä tehdään ennen nukkumaanmenoa. Samalla hän auttaa uutta lasta löytämään paikkaansa perheen arjessa. Tällaista vertaisoppimista on vaikea korvata aikuisen ohjauksella.
Arjen lomassa syntyy mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin, vuorovaikutustaitojen kehittymiseen ja tavallisiin lapsuuden kokemuksiin.
Tarvitaan selkeitä käytäntöjä, jotka varmistavat, että sijaissisarus tulee nähdyksi ja kuulluksi. Tämä voi tarkoittaa rauhallisia perheen yhteisiä tapaamisia, ohjattuja keskusteluja tai pieniä keskusteluhetkiä sijaissisaruksen kanssa myös ilman sijoitettua lasta. Sijaissisaruksella tulee olla mahdollisuus kertoa, mutta myös lupa olla puhumatta.
”Pienikin ennakointi, yhteiset hyvästit ja perheen omat sijoituksen päättymiseen liittyvät rituaalit ovat tärkeitä. Ne auttavat lasta käsittelemään muutosta.”
Lyhytaikaisessa perhehoidossa luopuminen on osa arkea. Sijoitus voi päättyä nopeasti ja joskus yllättäen. Sijaissisarukselle tämä voi tarkoittaa kiintymystä ja toisesta luopumista ilman riittävää valmistautumista. Kaikki lapset eivät koe tilannetta surullisena – mukana voi olla myös helpotusta, ja sekin on yhtä hyväksyttävä tunne.
Siksi pienikin ennakointi, yhteiset hyvästit ja perheen omat sijoituksen päättymiseen liittyvät rituaalit ovat tärkeitä. Ne auttavat lasta käsittelemään muutosta ja tekemään siitä ymmärrettävämmän myös silloin, kun päättymiseen ei juuri voida valmistautua. Silloin korostuu avoin, lapsen ikätasoinen puhe sekä aikuisen herkkyys pysähtyä kuulemaan myös niitä lapsia, jotka eivät tuo ajatuksiaan helposti esiin.
Aina tunteiden käsittely ei tapahdu vain puhumalla, vaan se voi toteutua myös leikin, piirtämisen tai yhteisen tekemisen kautta.
Usein yhteydenpito päättyy sijoituksen jälkeen nopeasti. Ratkaisu tuo selkeyttä, mutta voi herättää lapsessa kysymyksiä ja ikävää. Näiden tunteiden äärelle pysähtyminen on tärkeä osa aikuisen tehtävää.
Haasteista huolimatta sijaissisaruus voi merkitä myös kasvua. Se opettaa empatiakykyä, joustavuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kokemus voi opettaa lasta kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita. Tästä voi olla hyötyä maailmassa, jossa perheet ja elämäntavat ovat yhä monimuotoisempia.
Sijaissisarusten huomioiminen tarkoittaa tietoisia arjen valintoja. Kun lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi, hän ei jää yksin muutosten keskellä.
Merja Lehtiharju, toiminnanjohtaja, Perhehoitoliitto ry
Anu Lehtosaari, lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry
Hanna Toiviainen, valmennus-, koulutus- ja rekrytointikoordinaattori, Perhepalvelut Ruori Oy
Blogi on kirjoitettu Valtakunnallisessa lastensuojelun lyhytaikaisen perhehoidon kehittämispäivässä käytyjen keskustelujen inspiroimana.
Avainsanat: lastensuojelu, lyhytaikainen perhehoito, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, Perhepalvelut Ruori, sijaisperheet, sijaissisaruus, sisarussuhteet