Yhteisvanhemmuus on enemmän kuin yhteistyötä
Kun lapsi muuttaa perhehoitoon, hänen ympärilleen rakentuu uusi vanhemmuuden verkosto. Sijaisvanhempia on tärkeää tukea etenkin yhteistyössä lapsen syntymävanhempien kanssa, LYYPE-hankkeen asiantuntijat kirjoittavat.
Yhteisvanhemmuus (coparenting) määritellään yleisesti vanhempien tai vanhempaan verrattavissa olevien aikuisten väliseksi suhteeksi ja toiminnaksi, jossa jaetaan vastuuta lapsen hyvinvoinnista. Lastensuojelun perhehoidossa yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan erityisesti syntymä- ja sijaisvanhempien välistä yhteistyötä, joka voi olla monimutkaista, mutta samalla ratkaisevan tärkeää lapsen kehitykselle.
Perhehoidon tarkoituksena on tarjota lapselle koti, jossa hänen perheturvallisuutensa ja ihmissuhteensa voivat vahvistua. Vaikka huoltajuus säilyy syntymävanhemmilla, huostaanoton myötä sosiaaliviranomainen saa päätösvallan lapsen olinpaikasta, hoidosta ja kasvatuksesta. Tämä tekee myös viranomaisista keskeisiä toimijoita lapsen arjessa yhdessä sijaisvanhempien ja syntymävanhempien kanssa – laajasti ymmärrettynä yhteisvanhemmuuden osapuolia.
Yhteisvanhemmuuden osapuolia voidaan määritellä myös seuraavan kolmijaon mukaan:
- biologisesti: lapsen syntymävanhemmat
- psykososiaalisesti: ne aikuiset, jotka osallistuvat lapsen arkeen ja hoivaan
- juridisesti: ne aikuiset, joilla on päätösvaltaa lapsen asioista
Perhehoidossa asuvan lapsen elämässä voikin olla yhtä aikaa useita merkityksellisiä aikuisia, kuten sijaisvanhemmat, syntymävanhemmat, sukulaisia, aiempia sijaisperheitä ja sosiaalityöntekijöitä. Tutkimusten mukaan toimiva yhteisvanhemmuus tukee lapsen hyvinvointia, kun taas epäselvät roolit ja ristiriidat voivat kuormittaa kaikkia osapuolia. Sijaisvanhemmat kokevat usein suurta tarvetta saada tukea juuri syntymävanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Tuore tutkimushanke Lapsen ympärillä – Yhteisvanhemmuussuhteet lastensuojelun perhehoidossa (LYYPE) vastaa juuri tähän tarpeeseen tuomalla yhteisvanhemmuuden erityiseen tarkasteluun. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia yhteistyösuhteita syntymävanhempien, sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä syntyy ja mikä niissä toimii.
Yhteistyö ei ole valinnaista – se on välttämätöntä
Yhteisvanhemmuuden tutkimus nojaa perhesysteemiteorioihin, joissa perhe nähdään vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Perhe koostuu osasysteemeistä, kuten vanhempien keskinäisistä ja vanhemman ja lapsen välisistä suhteista, ja toimii vuorovaikutuksessa ulkoisten systeemien, kuten lastensuojelun, kanssa.
Perhehoidossa yhteisvanhemmuuden onnistuminen tarkoittaa, että aikuisten välillä selkeät roolit, keskinäinen tuki ja yhteinen ymmärrys lapsen tarpeista on yhdessä puhuttua ja sovittua. Vaikka vanhemmuuden tehtävät voivat olla erilaisia, on yhteinen selkeä tavoite ensisijainen. Aikuisilla on aina vastuu lapsen hyvinvoinnista, ja heidän tulee suojella lasta omilta ristiriidoiltaan, LYYPE-hankkeen johtaja Kaisa Malinen painottaa.
Lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueita ja sijaishuoltopaikkoja tekemään yhteistyötä lapsen syntymävanhempien kanssa. Tämä ei ole vain juridinen velvoite, vaan myös eettinen ja inhimillinen tehtävä: lapsen oikeus säilyttää yhteys vanhempiinsa ja rakentaa turvallisia suhteita hänestä huolehtiviin aikuisiin.
Kun lapsi ei voi asua syntymävanhempansa kanssa, on lainsäädännön mukaan ensisijaisesti arvioitava, voiko lapsi asua läheisensä luona tai perhehoidossa. Vuonna 2024 huostaanotetuista lapsista hieman yli puolet (53 %) eli noin 5 000 lasta oli sijoitettuna perhehoitoon. Yhteisvanhemmuuden toteutuminen ja se, kuinka me aikuisina tässä onnistumme, koskettaa jokaista näistä lapsista.
”Vaikka vanhemmuuden tehtävät voivat olla erilaisia, on yhteinen selkeä tavoite ensisijainen. Aikuisilla on aina vastuu lapsen hyvinvoinnista, ja heidän tulee suojella lasta omilta ristiriidoiltaan.”
LYYPE-hankkeen johtaja Kaisa Malinen
Kun yhteisvanhemmuuden rakentamiseen panostetaan alusta alkaen – sijoituksen valmistelusta sen päättymiseen – sillä voi olla monia myönteisiä vaikutuksia. Se voi tukea vanhempien kasvua vanhemmuustehtävässä, edistää perheiden jälleenyhdistämistä ja auttaa lasta säilyttämään tärkeät ihmissuhteet myös sijoituksen jälkeen, kun aikuisilla on valmiuksia toimia yhdessä.
Yhteisvanhemmuus perhehoidossa ei ole yksinkertainen tehtävä, mutta se on mahdollinen – ja ennen kaikkea tärkeä. Kun lapsen ympärillä olevat aikuiset kykenevät rakentavaan yhteistyöhön lapsen parhaaksi, voi syntyä jotain, joka kantaa tulevaisuuteen ja tuottaa kaikille hyvinvointia. Erityisesti lapselle.
Tiina Lehto-Lunden, vanhempi tutkija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Kaisa Malinen, johtava tutkija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Anu Lehtosaari, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto
Kirjoittajat toimivat lapsen ympärillä – Yhteisvanhemmuussuhteet lastensuojelun perhehoidossa (LYYPE) -tutkimushankkeessa (2024–2026). Hankkeen tavoitteena on tuottaa ja levittää tietoa lastensuojelun perhehoitoon sijoitetun lapsen ympärille muodostuvista yhteisvanhemmuussuhteista syntymävanhempien, sijaisvanhempien ja lastensuojelun ammattilaisten näkökulmista. Tutkimushanke tuottaa lastensuojelun perhehoidon käytäntöihin ja niiden kehittämiseen soveltuvaa uutta tietoa esimerkiksi tutkimusjulkaisujen ja koulutusten muodossa. Aineistoa kerätään sekä syntymä- ja sijaisvanhemmilta että sijaishuollon ammattilaisilta.
Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö ja toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Perhehoitoliiton lisäksi Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry ja useat hyvinvointialueet.
Lähteet
- Cox, Martha J. & Paley, Blair (1997) Families as systems. Annual Review of Psychology 48, 243–267. https://doi.org/10.1146/annurev.psych.48.1.24
- Feinberg, Mark E. (2003) The internal structure and ecological context of coparenting: A framework for research and intervention. Parenting: Science and Practice 3 (2), 95–131. https://doi.org/10.1207/S15327922PAR0302_01
- McHale, James P. & Irace, Karina (2011) Coparenting in diverse family systems. Teoksessa James P. McHale & Kristin M. Lindahl (toim.) Coparenting: A conceptual and clinical examination of family systems. Washington, DC: American Psychological Association, 15–37. https://doi.org/10.1037/12328-001
- Minuchin, Salvador. (1974) Families & family therapy. Cambridge: Harvard University Press.
- Minuchin, Patricia & Colapinto, Jorge & Minuchin, Salvador (1998) Working with families of the poor. New York: Guilford Press.
- Lastensuojelulaki, LSL, 417/2007. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417
- Perhehoitolaki 263/2015. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2015/263
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2025). Lastensuojelu 2024: Yhä harvempi lastensuojeluilmoitus johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Tilastoraportti, SVT : 23/2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042831818
Avainsanat: JAMK, kehittäminen, lastensuojelu, lastensuojelun perhehoito, LYYPE, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, sijaishuolto, sijaisvanhemmat, yhteisvanhemmuus