Sijoitettu lapsi tarvitsee turvaa ja vakautta
Mahdollisimman pysyvä sijoitus on lapsen edun mukainen, ja siihen viranomaisten tulisi aina pyrkiä. Perhehoidossa lapsi voi luoda turvallisia kiintymyssuhteita, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Jari Sinkkonen kirjoittaa kolumnissaan.
Sijoitettavat lapset ovat jo ennen syntymää ja heti sen jälkeen tilastollisesti muista lapsista poikkeavia: he painavat vähemmän, Apgar-pisteet ovat matalampia, ja he viettävät pitemmän ajan sairaalassa.
Joskus huoli lapsen hyvinvoinnista herää jo synnytyssairaalassa. Äidin suhtautuminen vastasyntyneeseen voi olla ahdistunutta ja pelonsekaista, tai hän ei näytä kiinnostuvan vauvastaan ollenkaan.
Synnytyksen jälkeen äidit ovat herkässä tilassa ja valmiita ottamaan apua vastaan. Vuorovaikutus vauvan kanssa voi muuttua nopeasti, kun äiti saa oikea-aikaista tukea.
Tietämys vauvan ensimmäisten elinkuukausien suuresta merkityksestä on parantunut huomattavasti. Vauvan keskushermosto kärsii kaltoinkohtelusta, mikä voi näkyä monenlaisina kehityksen ongelmina. Lapsi joutuu herkästi paniikkiin, ja hänellä on taipumus tulkita väärin toisten ilmeitä ja käytöstä.
Se voi johtaa hallitsemattomiin raivonpurkauksiin.
”Lapsen ja perhehoitajien välille voi muutamassa viikossa syntyä kiintymyssuhde, jonka katkeaminen on tuskallista sekä lapselle että perhehoitajille. Tämä jää usein aivan liian vähälle huomiolle.”
Lastensuojelun tärkein tehtävä on turvata lapselle mahdollisuus riittävän turvallisten kiintymyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. Jos se saadaan aikaan kotiin annetun tuen avulla, kaikki ovat tyytyväisiä. Ellei muutoksia näy, lapsi on otettava huostaan ja sijoitettava kodin ulkopuolelle.
Joskus kyseessä on lyhytaikainen kriisisijoitus. Sen aikana vanhemmat saavat tehostettua apua, ja lapset palaavat kotiin.
Lapsen ja perhehoitajien välille voi kuitenkin muutamassa viikossa syntyä kiintymyssuhde, jonka katkeaminen on tuskallista sekä lapselle että perhehoitajille. Tämä jää usein aivan liian vähälle huomiolle. Voisikohan sitä suhdetta ylläpitää harvajaksoisesti?
”Lapsi ei tarvitse tiukempia rajoja, vaan huolenpitoa ja turvallisia arjen olosuhteita. Arjen rytmi ja rutiinit, monipuolinen ruoka ja riittävä yöuni luovat puitteet psyykkiselle eheytymiselle.”
Sukulaissijoitus tuntuu vähemmän radikaalilta toimenpiteeltä kuin vieraiden aikuisten hoitoon sijoittaminen; säilyyhän siinä yhteys biologiseen sukuun. Pelkkä veriside ei valitettavasti takaa sopivuutta vaativaan tehtävään.
Olen käynyt psykoterapeuttina läpi sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia aiheesta. Tädit ja isovanhemmat tekivät parhaansa, mutta voimat eivät riittäneet. Lasta on pompoteltu kriisiperheiden ja sukulaissijoitusten välillä.
Mahdollisimman pysyvä sijoitus on lapsen edun mukainen, ja siihen viranomaisten tulisi aina pyrkiä. Perhehoidossa aikuisten määrä on rajallinen, mikä auttaa lasta luomaan aikaisempaa turvallisempia kiintymyssuhteita sijoituspaikan aikuisiin.
Lapsi ei tarvitse tiukempia rajoja, vaan huolenpitoa ja turvallisia arjen olosuhteita. Arjen rytmi ja rutiinit, monipuolinen ruoka ja riittävä yöuni luovat puitteet psyykkiselle eheytymiselle.
Jari Sinkkonen
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!
Avainsanat: Jari Sinkkonen, kiintymyssuhde, kolumni, lastensuojelu, perhehoitajat, perhehoito, sijaishuolto, sijaisperheet