Miten tukea muistisairasta kotioloissa?
Muistiystävällisessä kodissa on tilaa myös sanattomille kohtaamisille. Elämänhistorian tunteminen, eläytyvä kuuntelu ja kysyminen tarjoavat merkityksellisyyttä ja avaimia arjen kohtaamisiin, Muistiliiton Mailis Heiskanen kirjoittaa kolumnissaan.
Valtaosa perhehoidossa olevista ikäihmisistä on muistisairaita. Vaikka perhehoito tarjoaa kodin tunnun ja tunnelman, voi muistisairaalla olla tarve lähteä omaan kotiin.
Muistisairaus ”ravistelee” elämän tapahtumamuistoja: sen myötä katoavat ensimmäisenä lähimenneisyyden tapahtumat ja viimeisten vuosien ja vuosikymmenten asiat. Viimeisinä katoavat muistot muun muassa ensimmäisestä työpaikasta, omista lapsista ja kouluvuosista.
Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä enemmän muistisairas reagoi tämän päivän tapahtumiin menneisyydestä käsin.
Kun hoitajina ja läheisinä haluamme oppia ymmärtämään muistisairaan maailmaa, voimme havaita varsin loogista ajattelua. Muistisairaan tarve pankkiasioille, ajatus pienistä lapsista yksin kotona tai lapsuuden koti, jossa oma vanhempi odottaa häntä, voivat aiheuttaa suunnatonta hätää ja pakonomaista lähtemisen tarvetta.
Näissä tilanteissa auttaa, kun ymmärtää, että nämä tarpeet ja tunteet ovat hänelle siinä hetkessä totta. Tilanteet kannattaa hyödyntää ja pyytää muistisairasta kertomaan (muistelemaan) esimerkiksi, missä lapsuudenkoti sijaitsi, minkä nimiset lapset ovat, ovatko he olleet hyviä koulussa. Ei kannata unohtaa myöskään vahvuuksien esiin nostamista, kuten: ”Olet varmasti ollut huolehtiva äiti.”
Muistisairaan ahdistus yleensä helpottuu, kun hän saa muistella itselle merkityksellisiä asioita kiinnostuneen kuuntelijan kanssa.
”Vaikka muistisairaus vähentää aloitekykyä, on omannäköisen elämän säilyminen tärkeää. Itsenäinen selviytyminen pienissäkin asioissa ja mahdollisuus valita luovat merkityksellisyyttä.”
Mailis Heiskanen
Kodin kaipuu ei kuitenkaan aina tarkoita fyysistä kotia. Se voi viestiä turvattomuuden tunteesta, kaipuusta turvalliseen paikkaan – kotiin tai äidin luokse. Vieraiden ihmisten keskellä, omien taitojen kadotessa, muistisairas voi kokea, että hänen identiteettinsä murenee ja ettei häntä ymmärretä.
Vaikeus tunnistaa läheisiä ja hoitajaa tai ymmärtää toisen hyvää tarkoitusta voivat entisestään lisätä turvattomuuden kokemista.
Vaikka muistisairaus vähentää aloitekykyä, on omannäköisen elämän säilyminen tärkeää. Siihen kuuluvat niin arjen askareet kuin ihmissuhteet ja niissä koettava läheisyys. Itsenäinen selviytyminen pienissäkin asioissa ja mahdollisuus valita luovat merkityksellisyyttä.
Muistisairas ihminen kantaa mukanaan elettyä elämäänsä ja tarinaansa. Hän ei kuitenkaan sairauden edetessä aina pysty ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan kuten aiemmin.
Muistiystävällisessä kodissa on tilaa myös sanattomille kohtaamisille. Elämänhistorian tunteminen, eläytyvä kuuntelu, kysyminen ja tarvittaessa ajatusten uudelleen sanoittaminen tarjoavat merkityksellisyyttä ja avaimia arjen kohtaamisiin.
Mailis Heiskanen
Neuvontakoordinaattori
Muistiliitto ry
Vinkkejä muistiystävälliseen arkeen perhehoidossa
- Perhehoitoliitto.fi: Näkökulmia perhehoidon turvallisuuteen -artikkelikokoelma
- Muistiliitto.fi: Muistisairaus ja arki
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!
Avainsanat: ikäihmisten perhehoito, kolumni, Mailis Heiskanen, Muistiliitto, muistisairaus, muistiyställisyys, Perhehoito-lehti, Perhehoitoliitto