Perhehoidon voima on yhteisö
Kunnoltaan heikentyneillä iäkkäillä on liian vähän mahdollisuuksia kokea yhteisöllisyyden iloja. Perhehoidossa hekin voivat kuulua yhteisöön, professori Sirkka-Liisa Kivelä kirjoittaa kolumnissaan.
Kasvoin perheessä, johon vanhempieni ja sisarusteni lisäksi kuului 87-vuotiaaksi elänyt isäni äiti. Sain elää hänen kanssaan kuusi ensimmäistä vuottani. Mummoni kertoi minulle ihmeellisiä asioita Suomen köyhistä ajoista. Hän oli synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta ja miehensä kuoleman jälkeen huolehtinut maatilasta. Ihailin hänen kestokykyään ja psyykkistä tasapainoaan.
Mummoni kautta minulle avautui häivähdys iäkkään ihmisen tunteista ja mahdollisuudesta elää sopusointuisia vuosia vaikeuksienkin jälkeen. Tämä kokemus johti minut geriatrian tutkijaksi ja vanhusten puolustajaksi.
Tutkimukset todistavat lasten ja iäkkäiden kanssakäymisen merkityksen lasten tulevaisuudelle. Vanhojen ihmisten kanssa lapsuudessaan seurustelleet eivät syrji iäkkäitä. He eivät pelkää omaa vanhuuttaan eivätkä mitätöi itseään vanhetessaan. Näiden onnekkaiden ihmisten myönteiset asenteet estävät iäkkäiden syrjinnän riistäytymisen valtavirraksi. Heillä on myös mahdollisuuksia kokea oma vanhenemisensa ja vanhuutensa onnellisena elämänvaiheena.
Seurusteleminen eri-ikäisten kanssa on tärkeää myös vanhalle ihmiselle. Muistojen kertominen ja historian ja kulttuurin siirtäminen nuoremmille tuo mielihyvää. Kuuntelevat lapset, nuoret ja keski-ikäiset nostavat iäkkään mieleen tunteen siitä, että hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. ”Minulla on arvoa” -kokemus tuo iloa nykypäivään. Se myös vähentää kuoleman pelkoja. Vanheneva voi kokea täyttäneensä pienen, mutta tärkeän osan elämän virrassa. Hänen elämällään on ollut merkitystä.
”Elämä ei ole vain muistelemista. Se on yhteistä toimintaa. Ulkoilua, harrastamista ja ateriointia mukavassa seurassa joko oman ikäpolven tai nuorempien kanssa.”
Sirkka-Liisa Kivelä
Muistelu myös omaan ikäryhmään kuuluvien kanssa on tärkeää. Yhdessä, vaikkakin erilaisissa olosuhteissa koetut kokemukset yhdistävät ja auttavat iäkkäitä punomaan elämästään vahvan rungon.
Menneisyyden ilojen ja myrskyjen merkityksen oivaltaneilla ihmisillä on kykyjä iloita vanhuudestaan ja kestää sairauksiensa ja tulevan kuolemansa surut.
Elämä ei ole vain muistelemista. Se on yhteistä toimintaa. Ulkoilua, harrastamista ja ateriointia mukavassa seurassa joko oman ikäpolven tai nuorempien kanssa.
Perheet toivat iäkkäille näitä elämän peruspilareita 1900-luvun Suomessa. Keski-ikäisten työpaikkojen keskittyminen kaupunkeihin, perheiden hajoamiset ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat johtaneet iäkkäiden yksinasumisen yleistymiseen. Kunnoltaan heikentyneillä iäkkäillä on liian vähän mahdollisuuksia kokea yhteisöllisyyden iloja.
Perhehoito luo huonokuntoisillekin mahdollisuudet kuulua yhteisöön. Keski-ikäiset työntekijät, lasten vierailut perhekodissa, omat vierailut päiväkodeissa, yhdessä tekeminen ja elämän jakaminen ystävien kanssa ovat sitä tavallista elämää, jonka toivon kuuluvan jokaisen iäkkään arki- ja pyhäpäiviin.
Sirkka-Liisa Kivelä
yleislääketieteen professori, emerita
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!
Avainsanat: ikäihmisten perhehoito, perhehoito, Sirkka-Liisa Kivelä, sote