Muistokirjoitus: Tiina Pitko 1965–2025
Pitkäaikainen perhehoidon puolestapuhuja, äiti Tiina Pitko on kuollut. Hänet muistetaan paitsi perhehoitajana, myös perhehoitajien työnohjaajana, mentorina ja vertaisryhmäohjaajana. Auli Viitala muistelee ystäväänsä lämmöllä.
Tiina Pitko kuoli 59-vuotiaana 2.1.2025 Espoossa pitkään sairastettuaan. Hän oli syntynyt Kokkolassa 15.2.1965.
Tiina Pitko oli koulutukseltaan lastenhoitaja ja työskenteli päiväkodissa, mutta varsinaisen elämäntyönsä hän teki äitinä. Perheeseen kuului viisi lasta, joista osa oli itse tehtyjä ja osa saatuja. Lisäksi rakkaita olivat lyhytaikaisemmassa perhehoidossa olleet lapset.
Tiina oli lapsesta asti ollut läheinen kehitysvammaisen sukulaisensa Kallen kanssa. Siksi hän ei pelännyt tarttua haasteeseen, kun perheeseen ehdotettiin sijoitettavaksi erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Hän paneutui Perhehoitoliiton toimissaankin kysymyksiin, joita nousee esiin, jos lapsella on kehityksellisiä tai neurologisia haasteita.
Työuransa loppupuolella, kun oman perheen lapset olivat jo kouluikäisiä tai vanhempia, Pitko toimi perhehoitajien työnohjaajana, mentorina ja vertaisryhmäohjaajana.
Hän iloitsi saamastaan jatkoajastaan ennen kaikkea siksi, että ehti nähdä koko konkkaronkan aikuisina ja kuusi lastenlastaan.
Hän oli suuri tuki monelle sijaisvanhemmalle; puhelin soi etenkin, kun tarvittiin henkistä tukea ja kanttia. Tiinan vastaus useimpiin pulmiin oli hyvä arki.
Kysyin häneltä vain kolme päivää ennen kuolemaa, kuinka selviytyä siitä, että kaikkeen lapsen elämässä ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Hän oli kipulääkkeiden ja syövän väsyttämä, mutta vastasi kirkkaasti: ”Keskittymällä arkeen.”
Voi tehdä yhden voileivän, lukea yhden iltasadun, pitää hetken kädestä; voi tehdä sen, mitä voi tehdä.
”Siitä se sitten.”
Tiina Pitko julkaisi viime syksynä kokoelman novellejaan nimellä Särö. Moni niistä kuvaa hetkiä, joissa perhe syntyy. ”En halunnut uuteen kotiin. En halua pois täältä”, pohtii kolmevuotias kodissa, jossa haisee uudelta mutta saa paahtoleipää iltapalaksi. ”Jokainen ihollani vieläkin”, hän kirjoitti lapsistaan.
Vaikka Tiina oli jo 12 vuoden jälkeen uupunut sairastamaan, hän iloitsi saamastaan jatkoajastaan ennen kaikkea siksi, että ehti nähdä koko konkkaronkan aikuisina ja kuusi lastenlastaan.
Tiina Pitko toimi Perhehoitoliiton hallituksessa vuosina 2009–2015 ja useita kertoja liittokokouksen puheenjohtajana. Hän oli myös Uudenmaan Sijaisperheet ry:n pitkäaikainen aktiivi.
Auli Viitala
Tiina Pitkon ystävä.
Avainsanat: Auli Viitala, muistokirjoitus, perhehoitajat, perhehoito, Tiina Pitko