Miksi mies jää sivurooliin perhehoidossa?
Selvä enemmistö kotiin jäävistä sijaisvanhemmista on naisia, samoin perhehoidon työntekijöistä. Mistä tämä johtuu? Entä miten miehiä saisi aktivoitua ottamaan nykyistä isompaa roolia perhehoidon arjesta? Annetaan miesten kertoa.
Teksti: Olli Koikkalainen
Kuvat: Tommi Mattila
Lahtelainen Atte Nurminen sai viitisentoista vuotta sitten vaimoltaan kuvaviestin lehti-ilmoituksesta, joka oli otsikoitu: ”Olisiko sinusta sijaisvanhemmaksi?” Mukana oli vaimon kysymys: ”Ruvetaanko?”
Nurminen kertoo tekstanneensa vaimolleen: ”Mitä on sijaisvanhemmuus?” Luettuaan ilmoituksen muutamaan kertaan ja keskusteltuaan vaimon kanssa asia alkoi valjeta.
Pariskunta kävi lehdessä mainostetussa infotilaisuudessa ja ilmoittautui sen jälkeen perhehoidon ennakkovalmennukseen. Perhehoito osoittautui omaksi jutuksi, ja ensi keväänä heillä tulee täyteen jo 15 vuotta sijaisvanhemmuutta.
Atte Nurminen on tehnyt koko perhehoidon ajan kodin ulkopuolella nuohoojan töitä ja vaimo on ollut kotona hoitamassa perheeseen pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia. Nurmisen mukaan rooleihin on jakauduttu aika luontevasti, sillä jo ennen perhehoidon alkua vaimo oli ollut vuosia kotona pariskunnan biologisten lasten kanssa.
– Jos jokin sijoitettuun lapseen liittyvä asia pitää hoitaa, työntekijä soittaa yleensä vaimolle tai vaimo hänelle. Vaihdamme ajatuksia näistä asioista kahdestaan etu- tai jälkikäteen. Jos työntekijä tulee kotikäynnille, haluan olla paikalla tapaamassa häntä kasvotusten. Pyrin myös aina järjestämään työni niin, että pääsen mukaan sellaisiin virallisiin tapaamisiin, joissa on mukana myös lasten biologisia vanhempia, Nurminen sanoo.
”Ryhmää vetänyt perhehoidon työntekijä ja vertaisohjaaja olivat molemmat naisia. Heillä oli aika kova työ johdatella meitä miehiä puhumaan tunteistamme. Olisi ollut aika hyvä, jos edes vertaisohjaaja olisi ollut mies.”
Perhehoitaja Atte Nurminen
Perhehoidon lähtökohdat ja roolijako ovat hyvin samantyyppiset myös lahtelaisen Tommi Lapin perheessä. Idea sijaisperheeksi ryhtymisestä lähti alun perin vaimolta runsas vuosikymmen sitten. Ajatus sopi myös Tommille, sillä koti oli ollut aiemminkin avoin paitsi omille myös muiden lapsille vaimon toimittua perhepäivähoitajana.
Ennakkovalmennus antoi pariskunnalle varmuutta uskaltaa heittäytyä lastensuojelun perhehoitajiksi. Vaimo jäi kotiin lasten kanssa, ja Tommi on jatkanut perhehoidon alettua kodin ulkopuolisessa työssään liikunnanohjaajana.
Koska vaimo on päiväaikaan kotona ja helpommin tavoitettavissa, hän on päävastuussa yhteydenpidosta esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja koulujen suuntaan. Sijoitettuihin lapsiin liittyvät viralliset tapaamiset pariskunta pyrkii hoitamaan yhdessä.
– Sijoitettujen lasten kanssa eläessä on tärkeää, että perheessä on paljon rutiineja. Meillä vaimo ottaa roolia kotona. Minä järjestelen paikallisyhdistyksessä tapahtumia ja muuta tekemistä perhehoitoperheiden aikuisille ja lapsille. Olen toiminnan mies ja tutustun toisiin ihmisiin, myös perheeseemme sijoitettuihin lapsiin, parhaiten juuri yhteisen tekemisen kautta, Tommi Lappi kertoo.
Nuorten ympärillä hyvä olla monenlaisia ihmisiä
Atte Nurmisen ja Tommi Lapin perheiden roolijako edustaa selkeää enemmistöä Suomessa. Valtaosassa sijaisperheistä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa ja ainakin toinen heistä käy töissä kodin ulkopuolella, kotiin lasten kanssa jää nainen. Samoin lasten yhteyshenkilönä lastensuojelun, terveydenhuollon, koulun tai päiväkodin suuntaan on useimmiten naisperhehoitaja.
Jos perheen sisäiset roolit on sovittu yhdessä ja havaittu kaikkien kannalta toimiviksi, perinteisessä roolijaossa ei ole välttämättä mitään ongelmaa. On kuitenkin olemassa viitteitä, että perhehoidosta, sosiaalialasta ja yhteiskunnastamme laajemminkin löytyy rakenteita ja asenteita, jotka ylläpitävät naisten ylisuurta edustusta ja miesten sivuroolia perhehoidon kentällä.
Artikkeli jatkuu mainoksen alapuolella.
Mainos
Mainos päättyy
– Miehissä on paljon hyödyntämättömiä voimavaroja. Jos miesten aktiivisuutta perhehoidon eri toimijoina saadaan vahvistettua, siitä hyötyvät sijoitetut lapset, biologiset vanhemmat ja perhehoitoperheet. Varsinkin teini-ikäisistä huomaa, että monesti heidän kehityksensä kannalta olisi hirveän hyvä, jos ympärillä olisi mahdollisimman monenlaisia ihmisiä biologiseen sukupuoleen katsomatta, lastensuojelun perhehoidon sosiaalityöntekijä Reijo Parkkila sanoo.
Parkkila työskentelee Validia-perhehoidossa (entinen Attendo-perhehoito). Validian miesperhehoitajille on ollut viime syksystä lähtien tarjolla esimerkiksi Oulun seudulla oma vertaisryhmä, jonka avulla pyritään aktivoimaan miesten toimijuutta ja voimavaroja perhehoidon arjessa. Saunomisen, pienen syömisen ja vapaamuotoisen jutustelun ympärille rakennetut kokoontumiset ovat keränneet osallistujilta kiitosta.
”Jos miesten aktiivisuutta perhehoidossa saadaan vahvistettua, siitä hyötyvät niin sijoitetut lapset, biologiset vanhemmat ja kuin perhehoitoperheetkin.”
Lastensuojelun perhehoidon sosiaalityöntekijä Reijo Parkkila
Parkkila muistuttaa, että jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen. Monella perhehoitajamiehellä voi olla myös näkymätön rooli puolison tärkeänä taustatukena ja jaksamisen edistäjänä. Toisinaan kuitenkin stereotyyppiset ja vanhakantaiset oletukset vain tietylle sukupuolelle kuuluvista rooleista tai tehtävistä saattavat passivoida miehiä pysyttelemään sivustaseuraajina.
– Perhehoitajissa on entistä enemmän myös aktiivisia miehiä, jotka ottavat suurta roolia perhehoidon arjesta. Jotkut miehet tarvitsevat kuitenkin aktivointia ja motivointia siihen. Esimerkiksi vertaisryhmässä miehet voivat kuulla muiden miesten kertomuksia, miten ja millaisissa tilanteissa he ovat ottaneet lisää vastuuta perhehoidosta, Parkkila toteaa.
Ihmettelyä ja stereotyyppisiä asenteita
Yksi miesten vertaisryhmässä aktiivisesti käyneistä perhehoitajista on Oulun Haukiputaalla asuva Joonas Lehtola. Hän kävi lastensuojelun perhehoidon ennakkovalmennuksen vaimonsa kanssa kymmenisen vuotta sitten ja vaihtoi sen innoittamana päivätyönsä vanhustyön puolelta lastensuojelun työntekijäksi.
Kun sopiva hetki ryhtyä sijaisvanhemmiksi koitti vuonna 2022, lähihoitajataustainen Joonas irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan lastensuojelun asumisyksikössä ja jäi niin sanotusti koti-isäksi. Vaimo on jatkanut kokopäivätyössään luokanopettajana.
– Valinta oli meillä aika selvä: Minulla oli jo kokemusta lastensuojelusta, joten tiesin vähän, mihin olemme hyppäämässä. Vaimo puolestaan sai jatkaa vaativassa työssään, jossa on hyvä. Minä teen meillä ruuat ja hoidan muutenkin kodin ylläpidon siivouksesta ja pyykkäyksestä lähtien, Lehtola kertoo.
Lehtolan mukaan yksin lasten kanssa kotiin jääminen jännitti aluksi eikä kaikkien asioiden hoitaminen sujunut ihan tuosta vaan. Esimerkiksi uusien kausivaatteiden ostaminen lapsille osoittautui yllättävän hankalaksi, ja vaimo otti aluksi koppia siitä. Nyt Lehtolalta on alkanut sujua sekin.
– Koko ajan tässä rohkaistuu tekemään uusia aluevaltauksia ja ottamaan lisää vastuuta. Varmasti on vielä monia sellaisiakin asioita, joihin voisin ryhtyä, hän sanoo.
Toisinaan Lehtola on törmännyt ihmettelyyn ja stereotyyppisiin asenteisiin sitä kohtaan, että ”ukko” hoitaa myös perhehoidon käytännön arkea ja lasten asioita. Näin on käynyt muun muassa terveydenhoidon puolella ja koulumaailmassa.
– Olin sijoitetun lapsen mukana hänen hammaslääkärikäynnillään. Kun lopuksi piti varailla uutta käyntiä, hoitaja kysyi, otetaanko äitiin yhteyttä. Sanoin, että ”eiköhän me voida varata uusi aika ilman naistakin”. Koulusta on myös soitettu useita kertoja vaimolleni, kun on pitänyt hoitaa jotain lapsen asioita, vaikka heillä on kyllä ollut tiedossa, että minä olen kotona ja vastaan tällaisista asioista, Lehtola kertoo.
Paljon riippuu persoonasta, ei sukupuolesta
Joonas Lehtola ei ole yksin kokemustensa kanssa. Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijat selvittivät kymmenkunta vuotta sitten opinnäytetyössään miesperhehoitajien kokemuksia omasta asemastaan. Myös Perhehoitoliitto oli mukana toteuttamassa tätä kartoitusta, johon opiskelijat haastattelivat yli kolmeakymmentä sijaisisää.
Kyselyyn vastanneista valtaosa ei ollut täysin tyytyväisiä asemaansa ja toivoi siihen kohennusta. Usean vastaajan mielestä heidän ammattitaitoonsa ei luotettu tarpeeksi ja viranomaiset kuuntelevat sijaisperheiden isiä liian vähän suhteessa äiteihin.
”Koulusta on soitettu useita kertoja vaimolleni, kun on pitänyt hoitaa jotain sijoitetun lapsen asioita, vaikka heillä on kyllä ollut tiedossa, että minä olen kotona ja vastaan tällaisista asioista.”
Perhehoitaja Joonas Lehtola
Vastauksista kävi myös ilmi, että miehet kokivat esimerkiksi sijaishuoltoon liittyvissä palavereissa perhehoidon työntekijöiden kiinnostuksen kohdistuvan usein nimenomaan sijaisäidin mielipiteisiin ja kokemuksiin. Vastaajien mukaan myös päivähoidon, koulun ja terveydenhuollon työntekijät antoivat tietoa lasten asioista herkemmin nais- kuin miesperhehoitajille.
Myös Atte Nurminen muistelee kokeneensa kerran vuosia sitten jäävänsä ulkopuoliseksi perhehoitoon liittyvässä palaverissa, kun naistyöntekijä jutteli vain Nurmisen vaimolle.
– Siitä jäi sellainen mielikuva, että huomasikohan hän edes minua, vaikka istuin siinä pöydän ääressä vaimon vieressä. Vasta kun sanoin jotain, hän ikään kuin havahtui, että ”ai, täällähän on joku toinenkin”. Mutta esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kanssa tällaista tunnetta ei ole tullut koskaan. Näkisin, että hirveän paljon riippuu kuitenkin ihmisen persoonasta, ei niinkään sukupuolesta, Nurminen sanoo.
Nurmisen mukaan tietyissä perhehoitoon liittyvissä tilanteissa voisi olla hyvä, etteivät kaikki toiminnasta vastaavat henkilöt olisi samaa sukupuolta. Hän kertoo esimerkin tunteiden työstämiseen keskittyneestä vertaisryhmästä, joka oli suunnattu vain miesperhehoitajille.
– Ryhmää vetänyt perhehoidon työntekijä ja vertaisohjaaja olivat molemmat naisia. Heillä oli aika kova työ johdatella meitä miehiä puhumaan tunteistamme. Olisi ollut aika hyvä, jos edes vertaisohjaaja olisi ollut mies. Myös ennakkovalmennuksissa olisi ideaali, jos vetäjäparin toinen osapuoli olisi mies.
Paljon annettavaa myös lasten isille
Myös ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemässä selvityksessä osa perhehoitajamiehistä kaipasi erillistä vertaistoimintaa vain miehille. Esimerkiksi Perhehoitoliitto on järjestänyt takavuosina nimenomaan vain sijaisisille suunnattuja vertaisviikonloppuja.
Myös Tommi Lappi osallistui pari kertaa näihin vertaisviikonloppuihin. Osittain niiden innoittamana hän hakeutui Perhehoitoliiton järjestämään ryhmänohjaajien valmennukseen, joka antaa valmiudet vetää perhehoitajien vertaistapaamisia.
Lappi on järjestänyt nyt muutaman vuoden ajan Päijät-Hämeen Perhehoitajat ry:ssä miesten saunailtoja, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä. Idea niihin lähti miesperhehoitajilta itseltään.
– Mietin saunailtoja varten aina tiettyjä teemoja, joita voi sitten nostaa esille, jos juttu ei lähde muuten luistamaan. Mutta aina on lähtenyt. Kun on sauna, makkaraa ja vapaata yhdessäoloa, kyllä siinä rentoutuu eikä tarvita alkoholiakaan. Kun kaikilla on samanlainen tausta, keskustelu ajautuu aina jotenkin perhehoitajuuteen, ja siitä se voi poukkoilla minne vaan. Kivaa on ollut, Lappi kertoo.
Validia-perhehoidon sosiaalityöntekijä Reijo Parkkila toivoo, että heillä miesten vertaistapaamisiin saataisiin jatkossa houkuteltua myös sijoitettujen lasten biologisia isiä. Hän näkee, että sijaisillä voi olla paljonkin annettavaa lasten vanhemmille. Yhteiset kohtaamiset myös vahvistavat yhteisvanhemmuutta ja voivat syventää vanhemman osallisuutta lapsen elämässä.
Tommi Lappi kertoo, että hänen perheessään yhteydenpito sijoitettujen lasten isiin kulkee usein hänen kauttaan. Minkäänlaiseksi roolimalliksi lasten isille hän ei kuitenkaan halua, eikä se kuulukaan perhehoitajan rooliin, sillä päähuomio on aina lapsissa.
Myös Atte Nurminen muistuttaa, ettei perhehoitajan tehtävä ole ohjeistaa lasten biologisia vanhempia. Juttutuokiot heidän kanssaan voivat kuitenkin olla puolin ja toisin antoisia.
Parhaimmillaan yhteisvanhemmuus ja sijaisperheen suhde sijoitettujen lasten sukuun kehittyy niin hyväksi, että esimerkiksi lasten juhlapäiviä voidaan viettää yhdessä. Nurmisella on myös kokemusta tästä.
– Jokainen meistä jättää tahtomattaankin jonkun jäljen toiseen ihmiseen. Pyrin kohtaamaan sijoitettujen lasten isiä ja äitejä vertaisinani ja olemaan heille kuin ihminen ihmiselle. Toivottavasti se välittyy myös heille, Nurminen kiteyttää.
Kiinnostuitko? Perhehoidon päivillä 11.–12.2.2026 Seinäjoella ohjelmaan kuuluu myös työpaja jaetusta isyydestä ja miesten roolin vahvistamisesta perhehoidossa. Katso lisätiedot, tapahtuman koko ohjelma ja ilmoittaudu viimeistään 11.1.2026 tästä linkistä!
Miten saada lisää miehiä sosiaalialalle?
Vaikka Suomessa ollaan maailman mittapuulla varsin pitkällä sukupuolten välisessä tasa-arvossa, etenkin työelämässä vallitsee edelleen selvä jako ”naisten ja miesten tehtäviin”.
Yksi vahvimmin naisvaltaisista aloista on sosiaaliala. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian jäsenistä peräti 93 prosenttia on naisia. Näin ollen myös ylivoimainen enemmistö perhehoitajien kanssa asioivista alan työntekijöistä on naisia.
Tilanne on tuttu myös Päijät-Hämeen hyvinvointialueen lastensuojelun perhehoidon tukiyksikössä: tällä hetkellä kaikki kymmenen työntekijää ja esihenkilö ovat naisia. Perhehoitajien vastuutyöntekijöiden Leena Järvisen ja Maarit Lappi-Heinosen mielestä ei olisi pahitteeksi, jos tukiyksikössä olisi työkavereina myös miehiä.
– Sukupuolta tärkeämpää on tietysti se, miten työntekijä hoitaa työnsä ja millainen hän on tyyppinä. En ajattele niin, että naiset ovat tietynlaisia ja miehet tietynlaisia, mutta kyllä se tasapainottaisi kokonaisuutta, jos joitain tehtäviä voisi hoitaa vaikkapa nais-miestyöparina, Järvinen sanoo.
– Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia, ja joissain työtehtävissä myös tietty sukupuoli voi olla vahvuus. Miesperhehoitajilta kuulee myös aika paljon, että olisi kiva, jos olisi täällä olisi myös miestyöntekijöitä, Lappi-Heinonen sanoo.
”Sijaisperheiden vanhemmat jakavat ylipäätään vastuuta arjestaan tasaisemmin kuin ennen. Tasavertainen vastuunkanto, toimiva perhedynamiikka ja omien vahvuuksien tunteminen ovat tärkeitä arjessa jaksamisen kannalta.”
Perhehoitajien vastuutyöntekijä Leena Järvinen
Leena Järvisen ja Maarit Lappi-Heinosen mukaan perhehoitoperheiden kanssa sovitaan aina tapauskohtaisesti, kuka perheessä on ensisijainen kontaktihenkilö. Useimmiten se on nainen, koska naiset jäävät selvästi miehiä useammin kotiin sijoitettujen lasten kanssa ja heitä saa siten helpommin kiinni.
Järvinen ja Lappi-Heinonen ovat panneet ilolla merkille, että tilanne on alkanut muuttua viime vuosina: sijoitettujen lasten kanssa kotiin jää entistä useammin miehiä, ja miesten määrä täydennyskoulutuksissa ja vertaisryhmissä on kasvanut.
– Sijaisperheiden vanhemmat jakavat ylipäätään vastuuta arjestaan tasaisemmin kuin ennen. Tasavertainen vastuunkanto, toimiva perhedynamiikka ja omien vahvuuksien tunteminen ovat tärkeitä arjessa jaksamisen kannalta. Näitä asioita korostamme usein myös, kun tapaamme perhehoitajia ja mietimme tukitoimia, he kertovat.
Yhteiskunnalta tarvitaan monia toimia, jotta sosiaalialan työntekijöiden ja perhehoitajien sukupuolijakaumaa saataisiin tasattua.
Kotona ja kouluissa tarvitaan lisää tasa-arvokasvatusta, jotta tuleville sukupolville on entistäkin selvempää, ettei sen paremmin kotona kuin työelämässäkään ole tehtäviä, jotka kuuluisivat automaattisesti jollekin pelkän sukupuolen perusteella.
Myös sosiaalialan houkuttelevuutta pitäisi lisätä. Se voisi onnistua esimerkiksi korottamalla työntekijöiden palkkatasoa sekä perhehoitajille maksettavia palkkioita ja korvauksia sekä huolehtimalla alan toimijoiden jaksamisesta.
– Työntekijöille pitäisi saada sellaiset työolosuhteet, että he pystyvät hoitamaan työnsä kunnolla. Silloin koko sosiaaliala näyttäytyisi houkuttelevammalta myös heidän silmissään, jotka harkitsevat perhehoitajaksi ryhtymistä, perhehoitaja Tommi Lappi kiteyttää.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa. Tutustu myös muihin tapoihin tukea toimintaamme!
Avainsanat: lastensuojelu, miehet, Päijät-Häme, perhehoidon päivät, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoito-lehti, Perhehoitoliitto, sijaisperheet, sijaisvanhemmat, sukupuoliroolit, tasa-arvo, Validia