22.05.2024 / Perhehoito-lehti

Yhteistä arkea, leipomista ja karaokea – Tällaista on ikäihmisten lyhytkestoinen perhehoito

Etelä-Savossa perhehoitoa saa yli 1 400 ikäihmistä, mikä on enemmän kuin millään muulla hyvinvointialueella. Kun perhehoitoa osataan tarjota riittävästi ja oikeaan aikaan, raskaampien hoivapalveluiden tarve voi vähentyä.

Teksti: Olli Koikkalainen
Kuvat: Mikko Kankainen

Huhtikuiset auringonsäteet vapauttavat vauhdikkaasti maisemia lumesta ja jäästä Mikkelin Ristiinassa. Tämän on huomannut myös lokkien kärkijoukko, joka on lennähtänyt aivan hiljattain tänne Saimaaseen kuuluvan Kissalahden rantamille.

Kevään valoa tulvii rantatontilla sijaitsevan Teija ja Timo Viherpellon perhekodin sisätiloihinkin. Myös lämpöä piisaa, sillä kuumana hohkaava uuni odottelee sisäänsä riisi- ja perunapiirakoita, joita osa perhekodin asukkaista pyöräyttelee keittiössä.

Tänään paikalla on neljä perhehoidettavaa. Muut kuin leipurit nuokuskelevat nojatuoleissa seuraten samalla tv:stä Vesku Loirin konserttia ja rapsutellen huomion keskipisteeksi hakeutunutta Tahvoa, perhekodin kultaistanoutajaa.

– Tää on miun toinen koti! Ensimmäinen on jossain muualla. En tiedä, missä, Aarno Juopperi huikkaa huolettomasti naurahtaen.

– Hän on ihana ihminen – ja hyvä työllistäjä. Aarno oli minulle vähän niin kuin hengissäpitäjäkin aikanaan, perhehoitaja Teija Viherpelto hymähtää ja taputtaa Aarnoa olkapäälle.

Omaishoidettavan Aarnon ja perhehoitaja Teijan säännöllistä yhteiseloa on jatkunut jo 11 vuotta. Tänä aikana Aarno on käynyt Viherpellon perhekodissa lähes poikkeuksetta kerran kuussa muutaman vuorokauden jaksolla puolisonsa Paula Juopperin pitäessä omaishoitajan vapaitaan.

Paula Juopperi kertoo miehensä loukkaantuneen 15 vuotta sitten sen verran pahasti, että lähes kaikki syömisestä ja kävelemisestä lähtien piti opetella uudelleen. Aluksi Paula hoiti Aarnoa pitämättä juurikaan vapaita, sillä jos Aarno kävi jaksolla esimerkiksi paikallisessa palvelukeskuksessa, hän oli kotiin palattuaan usein hyvin sekava.

Pian sen jälkeen, kun Teija Viherpelto oli perustanut perhekotinsa vuonna 2013, Juoppereille tarjottiin mahdollisuutta tulla kokeilemaan perhehoitoa. Homma lähti toimimaan välittömästi.

– Meille kummallekin tekee hyvää saada välillä vähän taukoa toisistamme. Omaishoitajan on tärkeä pitää vapaansa, mutta laitosjaksot eivät sovi kaikille hoidettaville. Voin jättää Aarnon tänne perhekotiin ilman, että pitäisi pelätä hänen menevän huonompaan kuntoon. Täällä on tutut ihmiset, rutiinit ja seuraa. Hän on usein kotiin palatessaan pirteä ja virkeä, Paula Juopperi kertoo.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Omaishoitajien vahva viesti kuultiin

Sekä Teija Viherpelto että Aarno Juopperi ovat todellisia pioneereja: Aloittaessaan Teija oli Etelä-Savon ensimmäinen ikäihmisten perhehoitaja. Aarno puolestaan lukeutuu Teijan perhekodin ja koko maakunnan ikäihmisten perhehoidon ensimmäisiin asiakkaisiin.

– Kun aloitin, perhehoito oli vielä ihan uutta ja tuntematonta. Tänne ei osattu ohjata asiakkaita, kun oikein kukaan ei tiennyt, mitä perhehoito on, mikä perhekoti on ja kenelle perhehoito sopii. Alkuaikoina Aarno oli toisinaan ainoa asiakkaamme pitkiäkin aikoja, Viherpelto kertoo.

Nyt tilanne on aivan toinen: nykyinen Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa tarjoaa perhehoitoa suuremmalle määrälle ikäihmisiä kuin mikään toinen alue, viime vuonna jo yli 1 400:lle. Ikäihmisiä hoitaa joko perhekodeissa tai ikäihmisten omissa kodeissa yhteensä parisataa perhehoitajaa.

Myös Viherpellon perhekoti on usein täynnä. Näinä vuosina siellä on ehtinyt asustella jo yli sata ikäihmistä erimittaisilla, usein säännöllisillä jaksoilla muutamasta päivästä kahteen viikkoon kerrallaan.

Miten tähän on tultu?

Noin 130 000 asukkaan Etelä-Savossa on ollut jo pitkään kova tarve kehittää ikäihmisten sote-palveluita. Maakunnan väestöstä yli 15 prosenttia on vähintään 75-vuotiaita, ja iäkkäiden osuus on itse asiassa korkein koko Suomessa. Kuten muuallakin maassa, myös hoitohenkilökunnasta on pulaa ja kustannusten kasvua tulee hillitä tiukan taloustilanteen vuoksi.

Etelä-Savossa alettiin kehittää perhehoitoa suunnitelmallisesti viime vuosikymmenellä. Silloinen sairaanhoitopiiri pääsi valtion rahoittamaan hankkeeseen, jossa luotiin palveluohjausverkosto ja osaamiskeskus ensisijaisesti omaishoidon tarpeisiin.

”Olemme onnistuneet vakuuttamaan ihmiset ja päättäjät perhehoidon ihmisläheisyydestä. Myös perhehoitajat ovat tehneet tässä ison työn esitellessään toimintaansa avoimesti.”

Etelä-Savon hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelujen toimialajohtaja Niina Kaukonen

Maakuntaan saatiin omais- ja perhehoidon palveluiden yhdyshenkilöksi koordinaattori, jonka turvin myös perhehoidon osaaminen, markkinointi, valmennukset, uusien perhekotien perustamiset ja tukipalvelut koottiin yksiin käsiin.

– Saimme omaishoitajilta vahvaa viestiä, että hoidettaville pitäisi saada hoitajien vapaiden ajaksi tarjolle myös kodinomaisempia vaihtoehtoja kuin asumisyksiköt. Se antoi sysäyksen perhehoidon kehittämiselle. Samalla aloimme huomata, että perhehoito on oiva matalan kynnyksen palvelu myös yksinasuville iäkkäille, Etelä-Savon hyvinvointialueen perhehoidon koordinaattori Sarianna Maaranen kertoo.

Huutolaisvertauksista päästy eroon

Koordinaattori tuntee perhehoitajien, perhekotien ja hyvinvointialueen tarpeet ja toiveet sekä pystyy tukemaan asiakasohjausta sopivien perhehoitosijoitusten tekemisessä. Juuri asiakasohjaus on monilla alueilla pullonkaula: vaikka moni ikäihminen voisi hyötyä perhehoidosta ja valmennettuja perhehoitajia olisi reservissä, asiakkaita ei välttämättä osata ohjata perhehoitoon.

Etelä-Savossa asiakasohjauksen toimivuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.

– Meillä kaikki palveluohjaajat ikääntyneiden palveluissa tietävät, mitä perhehoito on. Joka palaverissa tuodaan myös esiin mahdolliset avoimet perhehoitopaikat ja perhehoitajien tilanne, jotta asiakasohjaus lähtisi tehostumaan. Kun uusi perhehoitaja aloittaa tehtävässään, pyrimme, että hänelle löytyisi asiakkaita mahdollisimman pian, Sarianna Maaranen sanoo.

Myös Teija Viherpelto korostaa, että ohjauksen ja tuen tarve on erityisen suurta perhehoidon aloitusvaiheessa. Viherpellon aloittaessa perhehoidon käytännöt hakivat vasta muotoaan Etelä-Savossa ja perhehoitoon ohjattiin jälkikäteen arvioituna myös liian huonokuntoisia asiakkaita.

– Onneksi perhehoidon koordinointi lähti lopulta toimimaan ja meille alettiin ohjata ihmisiä, joille perhehoito sopii. Saamme myös itse vaikuttaa hoidettavien määrään, Viherpelto kertoo.

Tänä päivänä Etelä-Savossa toimii noin 25 perhekotia, jotka tarjoavat joko pitkäaikaista, lyhytaikaista tai osavuorokautista perhehoitoa ikäihmisille. Hoitopäiviä niissä kirjattiin viime vuonna lähes 26 000. Perhekotien lisäksi tarjolla on jatkuvasti enemmän kiertävää perhehoitoa, jossa perhehoitajat käyvät ikäihmisten omissa kodeissa. Kiertäviä perhehoitajia Etelä-Savossa on jo noin 180.

– Alkuvuosina esittelytilaisuuksissamme monilla oli ennakkokäsityksiä, että perhehoidossa olisi kyse ikäihmisten sijoittamisesta toisten nurkkiin huutolaistyyliin. Tätä ei kuule enää juuri lainkaan. Olemme onnistuneet vakuuttamaan ihmiset ja päättäjät perhehoidon ihmisläheisyydestä. Myös perhehoitajat ovat tehneet tässä ison työn esitellessään toimintaansa avoimesti, Etelä-Savon hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelujen toimialajohtaja Niina Kaukonen sanoo.

Yhteisöasuminen tuttua lapsuudesta

Teija Viherpellosta tuli perhehoitaja osittain sattumalta. Hänellä on diakonin ja lähihoitajan koulutus ja työkokemusta. Vanhuspainotteinen diakoniatyö oli mieleistä, mutta kiireen aiheuttama riittämättömyyden tunne alkoi ahdistaa.

Kun Teijan aviomiehen Timon vanhemmat sairastuivat, Teija päätti irtisanoutua seurakunnalta ja ryhtyi appivanhempiensa omaishoitajaksi. Tässä vaiheessa Viherpellot kävivät uteliaisuudesta myös ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennuksen.

Omaishoitoa kesti lopulta noin vuoden verran. Tänä aikana Viherpeltojen omakotitaloon remontoitiin autotallin ja varaston tilalle asuin- ja kylpyhuoneet appivanhempia varten. Kun heidät oli saatettu haudan lepoon, Viherpellot vetivät vähän aikaa henkeä.

Isolle, ikäihmisten tarpeisiin remontoidulle omakotitalolle piti löytää nyt uutta käyttöä. Koska perhehoidon ennakkovalmennus oli suoritettu ja ikäihmisten kanssa toimimisesta oli hyviä kokemuksia, perhekodin perustaminen tuntui luontevalta askeleelta.

– Se oli tavallaan myös vähän paluuta juurilleni. Lapsuudenkodissani Ilomantsissa asuivat meidän viisilapsisen perheemme lisäksi minun isovanhempani ja jossain vaiheessa myös isäni veli neljän lapsensa kanssa. Isona yhteisönä asuminen tuntui normaalilta. Lisäksi olen vielä tällainen passaava karjalainen luonne, Teija Viherpelto sanoo.

”Pappojen kanssa on kiva käydä autoajelulla katselemassa tuttuja maisemia tai vaikkapa laavulla paistamassa makkaraa. Yhden papan kanssa ajelimme varta varten Palsanmäen huutokauppaan parinsadan kilometrin päähän.”

Perhehoitaja Timo Viherpelto

Viherpelto on toiminut aiemmin myös kondiittorina, joten perhekodissa leivotaan paljon ja tehdään kaikki ruuat itse. Toimiva ruokahuolto ja yhteiset ateriahetket ovatkin olennainen osa perhehoitoa.

– Jotkut asuvat esimerkiksi kaksi viikko kotonaan ja sitten kaksi viikkoa täällä. Kotioloissa ruokailut saattavat olla ateriapalvelun ja kotihoidon varassa. Yksin ollessa ruokailu ei välttämättä suju kunnolla eikä ole ruokahaluakaan, mutta täällä ruoka alkaa monesti maittaa, Viherpelto sanoo.

Perhehoidolla merkittäviä säästöjä

Perhehoidon vahvuuksiin kuuluu ennen kaikkea sen inhimillisyys: mahdollisuus elää omannäköistä kotiarkea osana pientä yhteisöä tuttujen hoitajien kanssa. Lisäksi perhehoidolla voi hillitä hyvinvointialueiden kustannusten kasvua ja raskaampien hoivapalveluiden tarvetta.

Etelä-Savon hyvinvointialueen ikäohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi, että yli 75-vuotiaista 94 prosenttia asuisi kotona. Niina Kaukosen mukaan tavoitteeseen on jo miltei päästy eikä siihen ole tarvittu esimerkiksi hoivakotipaikkojen karsimista, vaan perhehoidon kaltaisten tukipalveluiden lisäämistä.

– Ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja on ollut riittävästi Etelä-Savon muistisairaiden ihmisten tarpeisiin sen jälkeen, kun perhehoitoa ja muita kotona asumisen tukipalveluita on ruvettu tarjoamaan aktiivisesti. THL:n vuoden 2023 arviointiraportin mukaan meillä vanhuspalveluiden nettokustannukset olivat lisäksi kymmenisen prosenttia alhaisemmat kuin maassa keskimäärin, hän sanoo.

Etelä-Savossa on laskettu, että viime vuonna ikäihmisen yhden hoitovuorokauden hinta hyvinvointialueelle oli ympärivuorokautisessa palveluasumisessa noin 178 euroa, yhteisöllisessä asumisessa 143 euroa ja perhekodissa 108 euroa. Kotihoidon käynnit kestivät viime vuonna keskimäärin alle 19 minuuttia, ja niiden tuntihinnaksi laskettiin noin 98 euroa. Yksi kiertävän perhehoitajan käynti taas kesti kolme tuntia ja maksoi hyvinvointialueelle noin 50 euroa.

Kustannusten kasvua voidaan hillitä, jos ikäihminen pystytään kotiuttamaan sairaalasta perhekotijakson tai kiertävän perhehoidon avulla sen sijaan, että hän menisi esimerkiksi hoivakotiin tai hänelle tarjottaisiin täydet kotihoidon käyntikerrat.

– Meillä esimerkiksi yksinasuvalle ikäihmiselle, jolla on turvattomuutta tai yksinäisyyttä, tarjotaan ensisijaisesti perhehoitoa eikä kotihoitoa. Jaksot perhekodeissa tai kiertävän perhehoitajan käynnit saattavat riittää, tai niillä voidaan ainakin tukea kotihoidon työtä siten, että asiakas pärjää vähemmilläkin kotihoidon käyntikerroilla, Sarianna Maaranen sanoo.

Karaokea ja huutokauppareissuja

Viherpellon perhekodissa riisi- ja perunapiirakat on saatu paistettua ja koko konkkaronkka on kahvittelemassa. Teija Viherpelto johdattelee keskustelun Mikkelin torille, jossa 86-vuotias Anja Suutari muistelee käyneensä yli 30 vuoden ajan myymässä perunoita ja muita kasviksia.

Ei aikaakaan, kun sama tarina kuullaan liki sanasta sanaan uudelleen, mutta se ei haittaa sen enempää kertojaa kuin kuulijoitakaan. Perhekodin asukkaista isolla osalla on muistiongelmia, ja moni tarvitsee apua ja ohjausta myös liikkumiseen tai pukemiseen.

Pöydän viereen on parkkeerannut rollaattorinsa myös hiljattain 90-vuotispäiviään perhekodissa viettänyt Pentti Sällinen. Hän on ahkera kirjoittaja ja esittelee veteraaniaiheista runoaan, jonka on kirjannut paperille kauniilla käsialalla. Pentti on myös laulumiehiä ja luikauttaa ilmoille kauniin sävelmän Teijan pyynnöstä.

Musiikki on muutenkin tärkeässä roolissa perhekodin arjessa. Alakerran karaokelaitteisto on kovassa käytössä, ja Teija käy harrastuksenaan viikoittain karaokekurssilla. Kerran kokoontumiseen lähti mukaan eräs asukkaistakin. Myös jumpassa on käyty välillä yhdessä, samoin marjastamassa, onkimassa ja mökkeilemässä.

Ensimmäiset kahdeksan vuotta Teija pyöritti perhekotia käytännössä yksin ja Timo kävi töissä Helsinki–Vantaan lentoasemalla. Kun koronapandemia pani Timot työkuviot uusiksi, myös hän jäi kotiin. Samalla perhekodin paikkamäärää voitiin nostaa neljästä kuuteen.

– Olen saanut Timosta tosi paljon henkistä tukea ja totta kai myös apukäsiä. Jos olen vaikkapa väsynyt päivällä, voin käydä lepäämässä vähän aikaa, Teija kertoo.

Viherpelloilla kolme vuotta perhehoidossa käyneen Ismo Laannin mukaan Timo huolehtii perhekodin huumorista ja järjestää kotiseutumatkoja. Tämä sopii hyvin Timolle, joka on ajanut myös taksia.

– Pappojen kanssa on kiva käydä autoajelulla katselemassa tuttuja maisemia tai vaikkapa laavulla paistamassa makkaraa. Yhden papan kanssa ajelimme varta varten Palsanmäen huutokauppaan parinsadan kilometrin päähän, Timo sanoo.

”Voin jättää Aarnon tänne perhekotiin ilman, että pitäisi pelätä hänen menevän huonompaan kuntoon. Täällä on tutut ihmiset, rutiinit ja seuraa. Hän on usein kotiin palatessaan pirteä ja virkeä.”

Omaishoitaja Paula Juopperi

Teija Viherpellon mielestä perhehoitajan tehtävä sopii vastuuntuntoisille ihmisille, jotka ymmärtävät, miten toiselle ihmiselle voi antaa sitä samaa hyvää, mitä toivoisi itselleen. Hän toimii myös kokemuskouluttajana perhehoitajien ennakkovalmennuksissa ja uusien perhehoitajien mentorina. Omaan eläkeikään on vielä muutama vuosi.

– Teemme perhehoitoa aina kolme viikkoa putkeen ja sitten pidämme viikon vapaata. Jos terveyttä riittää, miksei tätä voisi jatkaa kevennettynä eläkkeellä ollessakin. Sellainen utuinen haave minulla myös on, että talon saisi myytyä aikanaan perhehoitajille, jotka voisimme tarvittaessa perehdyttää tehtävään, Teija miettii.

Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!

---

Avainsanat: asiakasohjaus, Eloisa, Etelä-Savo, hyvinvointialueet, ikäihmisten perhehoito, perhehoito, sote