Tiina ryhtyi perhehoitajaksi: ”Parasta on vapaus ja tyytyväiset asiakkaat”
Sairaanhoitaja Tiina Tuominen luopui raskaasta työstään palvelutalossa ja rupesi toimeksiantosuhteiseksi perhehoitajaksi. Hänen jaksamisensa on kohentunut tuntuvasti, kun arkea voi suunnitella ja rytmittää vapaasti itse.
Teksti: Olli Koikkalainen
Kuva: Reijo Tuominen
Vantaalainen Tiina Tuominen oli pitkään jaksamisensa äärirajoilla. Hän toimi vastaavana sairaanhoitajana palvelutalossa, jossa hoidetaan eri-ikäisiä ja eri tavoin vammaisia ja vammautuneita ihmisiä. Työ oli kiireistä, ja työasioita saattoi joutua hoitamaan vapaa-ajallakin.
Stressi alkoi vaikuttaa myös terveyteen: hälyttävintä oli sydämen eteisvärinä. Irtisanoutuminen rupesi houkuttelemaan yhä enemmän, mutta tilalle oli keksittävä jotain muuta.
Tuomisen tuttavaperheessä asui kotinsa ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. Myös Tuominen harkitsi menevänsä lastensuojelun perhehoidon ennakkovalmennukseen ja ryhtyvänsä sijaisvanhemmaksi.
Tuomisella on sairaanhoitajan koulutus ja pitkä työhistoria muun muassa kehitysvammaisten ihmisten parissa. Niinpä hänelle tarjottiin mahdollisuutta valmentautua tarjoamaan perhehoitoa lastensuojelua saavien lasten sijaan ihmisille, joiden arkea värittää kehitysvamma tai jokin muu diagnoosi.
Tuominen tarttui tarjoukseen. Aluksi hänen luonaan kävi lyhyillä perhehoitojaksoilla lapsia. Irtisanoutuminen turvatusta palkkatyöstä ei ollut kuitenkaan mahdollista, ennen kuin perheeseen tarjottaisiin pitkäaikaista perhehoitoa tarvitsevaa asukasta, käytännössä uutta perheenjäsentä.
Kaikkien hoidettavien kanssa eletään mahdollisimman tavallista arkea: käydään yhdessä kaupassa, laitetaan ruokaa ja ulkoillaan.
Perhehoitaja Tiina Tuominen
Tämä päivä koitti keväällä 2019, kun Tuomisille muutti nuorimies Mikael. Pian tämän jälkeen Tuominen lopetti työnsä palvelutalossa. Nykyään hän tarjoaa perhehoitoa sekä omassa kodissaan että tekee perhehoitokeikkoja asiakkaiden kotona.
– Jaksan nykyään paljon paremmin kuin palvelutaloaikoina sekä henkisesti että fyysisesti. Parasta on vapaus: saan itse päättää, minkä verran asiakkaita otan millekin päivällä. Minulle on myös tärkeää nähdä, että asiakkaat ja heidän omaisensa ovat tyytyväisiä, Tuominen kertoo.
Kotona usein viikonloppuvieraita
THL:n tilastojen mukaan Suomessa on noin 650 perhekotia, joissa hoidetaan vammaispalveluiden asiakkaita. Yksi näistä on Tiina Tuomisen koti Vantaalla. Se on tavallinen, isohko omakotitalo. Tuomisen, hänen miehensä, nuoremman poikansa ja koiransa lisäksi siellä asuu pitkäaikaisessa perhehoidossa Mikael.
Mikael on perheenjäsen siinä missä muutkin. Hänellä on autismikirjon diagnoosi. Monet asiat hoituvat Mikaelilta omatoimisesti, mutta perhehoidossa hän saa tarvitsemaansa tukea arkirutiineihinsa. Hänellä on myös sen verran ikää ja omia menoja, ettei perhehoitajan tai muiden perheenjäsenten tarvitse olla lähettyvillä jatkuvasti.
Tiina Tuomisen perhekodissa käy lisäksi useimpina viikonloppuina lyhyillä jaksoilla yksi tai kaksi muuta perhehoidettavaa. He ovat omaistensa kanssa asuvia lapsia ja aikuisia, joilla on jokin diagnoosi. Perhehoidon ansiosta omaiset voivat pitää omia vapaitaan ja levähtää rauhassa. Yhdellä hoitolapsista on esimerkiksi epilepsia ja yhdellä insuliinihoitoinen diabetes, joten he tarvitsevat vanhempiensa vapaiden ajaksi Tiina Tuomisen kaltaisen ammattilaisen turvaa.
– Kaikkien hoidettavien kanssa eletään mahdollisimman tavallista arkea: käydään yhdessä kaupassa, laitetaan ruokaa ja ulkoillaan. Lapset tykkäävät kovasti koirasta ja trampoliinista. Joskus käymme jossain retkellä, mutta lainkaan joka kerta ei ole sen ihmeempää ohjelmaa. Meillä saattaa käydä myös vieraita kylässä, vaikka paikalla olisi hoitolapsiakin, Tuominen kertoo.
Katso tästä Perhehoitoliiton tuottama video kehitysvammaisten lasten lyhytaikaisesta perhehoidosta (lehtiartikkeli jatkuu videon alla):
Työntäyteistä, mutta ei raskasta
Kotonaan tarjoamansa perhehoidon lisäksi Tiina Tuominen toimii myös kiertävänä perhehoitajana. Käytännössä hän käy auttamassa ihmisiä arkiaskareissa heidän kotonaan ja vaikkapa hoitamassa kauppareissuja tai ulkoilemassa heidän tukenaan.
Asiakkaat ovat usein omaishoidettavia tai yksinasuvia. Perhehoitoa heille on myönnetty esimerkiksi siksi, että toimintakyky on heikentynyt jonkin vamman, mielenterveyden haasteiden tai korkean iän vuoksi. Perhehoidon perusteena voi olla myös omaisen tarve pitää vapaata tai päästä hoitamaan omia asioitaan.
Viime aikoina Tuominen on tehnyt kiertävän perhehoitajan keikkoja useimpina arkipäivinä. Päivään sisältyy yleensä yksi tai kaksi keikkaa, jotka kestävät 2–4 tuntia kerrallaan. Perhehoitokäyntien sisällöstä päättävät pääasiassa asiakkaat itse.
– Jonkun kanssa laitetaan ruokaa tai pestään pyykkiä, ja välillä vain jutellaan kaikenlaista tai katsellaan telkkaria. Joskus menemme yhdessä uimahalliin tai elokuvateatteriin. Erään kanssa olemme myös käyneet ostoksilla Helsingissä. Samalla voin tehdä omiakin ostoksia, jotka maksan sitten itse, Tuominen kertoo.
Vaikka Tuomisen vastuulla on perhehoidettavia usein seitsemänä päivänä viikossa, hän vakuuttaa, ettei se ole liikaa. Perhehoidosta kokonaan vapaita päiviä Tuomisella on vuodessa 24. Silloin Mikael menee toisen tutun perhehoitajan luokse.
– Nykyinen rytmi on sopiva. Käteenkin jää enemmän kuin sairaanhoitajana toimiessa. Viikot ovat kyllä työntäyteisiä, mutta tätä tehdään kotioloissa, joten tämä ei tunnu sillä lailla raskaalta. Jossain vaiheessa hermoja kiristi vähän se, kun palkkioiden maksamisessa oli ongelmia. Onneksi siitäkin on päästy, Tuominen sanoo.
Perhehoitaja tarjoaa omaisille mahdollisuuden levähtää
- Vammaisen lapsen, nuoren tai aikuisen hoiva, huolenpito ja tarvittava tuki voidaan järjestää perhehoitona joko perhehoitajan kodissa eli perhekodissa tai hoidettavan omassa kodissa.
- Perhehoidon erityisiä vahvuuksia ovat pysyvät ihmissuhteet ja niiden luoma turva sekä mahdollisuus kiintymyssuhteisiin. Perhehoidossa eheän arjen perustana ovat toistuvat arkirutiinit ja ennakoitavuus.
- Lyhytaikaista perhehoitoa voidaan tarjota tilapäishoidon järjestämiseksi, jotta vammaisen ihmisen omaiset saavat levähtää sitovasta hoitotehtävästään ja ottaa aikaa itselleen.
- Pitkäaikainen perhehoito on vaihtoehto silloin, kun hoidettava tarvitsee vammansa vuoksi sellaista huolenpitoa, yhteisöllisyyttä tai vanhemmuutta, johon omaisten elämäntilanne ja voimavarat eivät anna mahdollisuutta.
- Perhehoitajan tehtävästä kiinnostuneen tulee käydä ennakkovalmennus. Perhehoitajalta ei edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa, jos perheeseen sijoitetaan korkeintaan neljä hoidettavaa.
- Hyvinvointialue maksaa perhehoitajalle perhehoitolain mukaista hoitopalkkiota ja korvaa perhehoidosta aiheutuneita kustannuksia. Vuonna 2024 hoitopalkkion on oltava vähintään 924,02 euroa kuukaudessa yhtä perhehoidossa ympärivuorokautisesti olevaa henkilöä kohden ja kulukorvauksen minimissään 496,81 euroa kuukaudessa.
- Lue lisää Perhehoitoliiton ylläpitämältä perhehoitajaksi.fi-sivustolta.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme pienen osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa!
Avainsanat: kehitysvammaiset ihmiset, perhehoitajat, perhehoito, perhekoti, sote, vammaiset ihmiset