Yhteisö tuo turvaa perhehoidossa
Minna ja Esa Pulliaisen perhekodissa Pieksämäellä asuu erityistä tukea tarvitsevien aikuisten lisäksi nuoria, joilla on lastensuojelun asiakkuus. Yhteiselo sujuu ja moninaisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan, kun perhehoitoperheen iloja ja suruja on jakamassa myös laaja tukirinki.
Teksti: Olli Koikkalainen
Kuvat: Petteri Kivimäki
Bovalliuksen siskokset Sofia (1815–1891) ja Angelique (1817–1901) olisivat varmasti ylpeitä siitä, millaisessa käytössä heiltä perinnöksi jääneen Nikkarilan maalaiskartanon päärakennus Pieksämäellä on.
Kaksikerroksinen hirsirakennus on palvellut käytännönläheisen toiminnan, erilaisuuden kunnioittamisen ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi jo yli 120 vuotta.
Edistyksellisten siskosten toiveen mukaisesti siellä toimi aluksi pitkään kuuromykkien tyttöjen talouskoulu. Sota-aikana rakennus oli myös sairaalana. Erityisryhmien opetuskäytössä päärakennus säilyi pitkälle tälle vuosituhannelle saakka, kunnes koulutoiminta siirtyi lopulta nykyaikaisempiin tiloihin toisaalle ja koko kartanon alue jäi tyhjilleen.
Se oli Minna ja Esa Pulliaisen onni.
Pariskunta oli ryhtynyt toimeksiantosuhteiksi perhehoitajiksi vuonna 2016 ja perustanut Pieksämäen Naarajärvelle perhekoti Villa Onnin aikuisille kehitysvammaisille ihmisille. Toiminnan laajennuttua tilat alkoivat käydä ahtaiksi. Minna tiesi Nikkarilan olevan tyhjillään ja ehdotti, että he kävisivät katsomassa sitä.
– Esa sanoi minua ihan hulluksi; eihän me saada näin suurta määrää huoneita täytettyä edes tavaralla, saati sitten ihmisillä, Minna naurahtaa.
– Toivoimme sellaista 350–400 neliön kotia, mutta täältä saimme tuplasti tilaa. Ja vaikken sitä uskonutkaan, niin nykyään täällä tosiaan asuu joku suunnilleen joka huoneessa ja muutkin tilat ovat täyttyneet. Kun tilaa on näin paljon, olemme saaneet myös omaa rauhaa itsellemme, Esa kertoo.
”Tämä vei ihan kerrasta mennessään, ja löysin itsestäni hoitajan. Meille tulleet ihmiset olivat niin sympaattisia, valloittavia ja vilpittömiä persoonia.”
Perhehoitaja Esa Pulliainen
Alakerrassa on ison salin ja keittiön lisäksi omat huoneet perhehoidossa asuville vammaisille aikuisille. Esa ja Minna asuvat yläkerrassa tyttärensä Viivin kanssa. Yläkertaan ovat majoittuneet myös Villa Onniin lastensuojelun perhehoitoon sijoitetut kaksi alaikäistä nuorta, joiden sijaisvanhempina Minna ja Esa toimivat.
– Alakerran porukalla ja yläkerran nuoriso-osastolla on vähän erilaiset päivärytminsä. Aikuiset ovat tosi omatoimisia, ruokailevat mielellään keskenään ja saattavat pärjätä itsekseen alakerrassa jo alkuillasta lähtien. Voimme sitten tehdä tarvittaessa vielä jotain nuorten kanssa kaikessa rauhassa yläkerrassa, Minna sanoo.
Perhehoito on koko perheen juttu
Useimmiten toimeksiantosuhteista perhehoitoa annetaan yhdessä perhekodissa vain yhdelle kohderyhmälle. Tyypillisimmin perhehoidossa on lastensuojelusyistä kotinsa ulkopuolelle sijoitettuja lapsia tai nuoria, esimerkiksi alkavasta muistisairaudesta tai toimintakyvyn heikkenemisestä kärsiviä ikäihmisiä tai erityistä tukea tarvitsevia lapsia tai aikuisia.
Joidenkin hyvinvointialueiden käytännöt mahdollistavat sen, että perhekodissa voi olla Villa Onnin tavoin samanaikaisesti myös usean eri kohderyhmän perhehoidettavia. Edellytyksenä on, että perhehoitajilla on valmiudet antaa kaikille hoidettaville näiden tarvitsemaa yksilöllistä perhehoitoa turvallisessa ympäristössä.
Myös Minna ja Esa Pulliainen toimivat aluksi monta vuotta pelkästään vammaisten ihmisten perhehoitajina. Minna työskenteli aiemmin hoitajana Vaalijalan kuntoutuslaitoksessa eli nykyisessä osaamis- ja tukikeskuksessa, joka tarjoaa laitospalveluita ja vaativaa moniammatillista tukea pääasiassa kehitysvammaisille ihmisille Pieksämäellä.
Minna näki työpaikallaan mainoksen vammaisten ihmisten perhehoidon ennakkovalmennusryhmästä ja ehdotti miehelleen, että he lähtisivät yhdessä kurssille. Ajatus sopi metallialalla pitkään työskennelleelle Esalle hyvin, sillä myös hän kaipasi muutosta työkuvioihinsa.
Kummallekin jäi hyvä maku nelisen kuukautta kestäneestä valmennuksesta, joka antoi perustiedot perhehoidon arjesta. Koska ennakkovalmennukseen lähteminen ei vielä sido mihinkään, sen aikana jäi hyvin aikaa pohtia, tuntuuko perhehoitajuus omalta jutulta niin itselle kuin muullekin perheelle.
– Meillä oli siinä vaiheessa neljä omaa lasta kotona. Halusimme varmistaa, että koko perhe on samalla viivalla ajatuksen kanssa. Sillä oli erittäin iso merkitys: emme olisi lähteneet tähän ilman lasten hyväksyntää, sillä tämä on niin vahvasti koko perheen juttu, Esa sanoo.
Kun kotipaikkakunnalta löytyi perhekodiksi soveltuva talo vuokralle, päätös oli valmis.
”Outoa, kun talo täyttyi vieraista ihmisistä”
Siinä, missä pitkäaikaiseen perhehoitoon muuttaa useimmiten aluksi yksi tai kaksi asukasta, Minna ja Esa Pulliaisten perhekotiin asettui kodiksi kertarysäyksellä peräti neljä aikuista kehitysvammaista ihmistä. Poikkeusratkaisuun päädyttiin, koska asukkaat olivat Minnalle tuttuja hänen työpaikaltaan.
– Yksikkö, jossa työskentelin, oli menossa remonttiin, ja sain ikään kuin valita sieltä muutaman ihmisen meille perhehoitoon. Kolme heistä asui meillä lopulta vuosia, Minna kertoo.
Koska sosiaaliala ja vammaisten ihmisten kanssa toimiminen oli Esalle uutta, hän otti aluksi puolen vuoden virkavapaan työstään. Jo parissa viikossa perhehoito osoittautui niin mielekkääksi, että Esa soitti pomolleen, että töissä voidaan alkaa etsiä hänelle korvaajaa.
– Tämä vei ihan kerrasta mennessään, ja löysin itsestäni hoitajan. Meille tulleet ihmiset olivat niin sympaattisia, valloittavia ja vilpittömiä persoonia. Parasta tässä on, kun saa työskennellä kotona tiiviinä perheyhteisönä ja nähdä, miten ihmiset kasvavat ja eheytyvät turvallisessa yhteisössä, Esa sanoo.
Pariskunnan Viivi-tytär oli perhehoidon alkaessa kymmenen vuotta sitten alle 10-vuotias. Hän muistelee, että aluksi oli tosi outoa, kun talo oli yhtäkkiä täynnä hänelle vieraita aikuisia.
– Mutta siihen kyllä sopeutui eikä se ollut mitenkään kauheaa. Nykyään rupattelen kaikkien kanssa ja olen heille välillä seurana. Se, että koti toimii perhekotina, ei vaikuta ihan hirveästi elämääni. Pystyn myös tekemään rauhassa omia asioitani, Viivi kertoo.
Sijaisvanhemmuus alkoi sattuman kautta
Sekä Minnaa että Esaa viehättää perhehoidossa myös sen tarjoama vapaus suunnitella ja muokata arjen aikatauluja varsin vapaasti. Vaikka perhehoito tuo Pulliaisille elannon, se ei tunnu heistä työltä vaan enemmänkin elämäntavalta.
Tässä piilee myös vaaransa. Alkuinnostuksessaan Minna ja Esakaan eivät malttaneet pitää kahdeksaan ensimmäiseen kuukauteen lainkaan vapaata, vaan olivat kiinni perhehoitoarjen pyörittämisessä käytännössä 24 tuntia seitsemänä päivän viikossa.
– Kun sen ajan valokuvia on katsonut jälkikäteen, silmistä huomaa, että olimme väsyneitä. Kun lopulta pääsimme vapaille, ensimmäinen viikko meni ihan tiltissä. Sen jälkeen teimme periaatepäätöksen, että vapaata täytyy pitää paljon säännöllisemmin. Muuten tämä ei palvele tarkoitustaan, Esa sanoo.
”Täällä on vapaampaa: saa laittaa itse aamu- ja iltapalaa ja käydä itsekseen kaupungilla vaikkapa kahvilla tai kirpputorilla, kun pyytää luvan ja muistaa tulla ajoissa takaisin.”
Perhekodin asukas Maija Möttö
Nykyään Pulliaiset pyrkivät pääsemään vapaalle joka kuukausi voidakseen käydä muualla vaikkapa tapaamassa lapsiaan tai teatterireissulla. Tämä on mahdollista, sillä heillä on ollut jo pitkään vakituisena tuuraajana tuttu sijaishoitaja Mikko Vertomaa.
Vapaat hoidetaan joko niin, että Mikko tulee sijaistamaan Esaa ja Minnaa perhekotiin tai asukkaat käyvät kyläilemässä Mikon luona.
– Kun asukkaat ovat tutun tuuraajan kanssa, voimme olla rauhallisin mielin. Mikko on meidän apunamme usein muutenkin. Emme selviäisi kaikesta kahdestaan ja olemme vuosien saatossa rakentaneet ympärillemme ikään kuin pienen kommuunin, jossa tehdään monia asioita porukalla. Äitinikin on eläkkeellä oleva kokki, ja hän auttelee mielellään meitä ruuanlaitossa, Minna kertoo.
Lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus tuli Pulliaisten elämään vammaispuolen perhehoidon rinnalle alun perin sattuman kautta. Kun tutut sosiaalityöntekijät etsivät sijaisperhettä alakouluikäiselle lapselle, Pulliaisten perhekoti Villa Onni osoittautui sopivaksi paikaksi.
Sijoitetun lapsen muutettua perheeseen Pulliaiset kävivät sijaisvanhempien PRIDE-ennakkovalmennuksen. Kuudessa vuodessa hänestä on kasvanut 17-vuotias nuori. Alkukesästä perhekotiin muutti myös toinen samanikäinen kotinsa ulkopuolelle sijoitettu nuori.
– Yllättävän hyvin tämä meidän aikuiset ja nuoret -yhdistelmä on toiminut. Olen saanut ottaa roolia myös nuorten kasvattajana ja isähahmona, Esa sanoo.
Tuttu ja turvallinen arki rauhoittaa
Esa ja Minna Pulliainen toimivat tavallaan sijaisvanhempina myös Villa Onnin pitkäaikaisimmalle perhehoitoasukkaalle, pian 40-vuotiaalle Maija Mötölle; Maija nimittäin kutsuu heitä isäksi ja äidiksi. Hänen mielestään perhekodissa on mukavampaa kuin hänen aiemmissa, laitosmaisemmissa asuinpaikoissaan.
– Täällä on vapaampaa: saa laittaa itse aamu- ja iltapalaa ja käydä itsekseen kaupungilla vaikkapa kahvilla tai kirpputorilla, kun pyytää luvan ja muistaa tulla ajoissa takaisin, Maija kertoo.
Arkisin Maija tekee pieniä siivoustöitä perhekodin pihapiirissä, jossa sijaitsee Nikkarilan kartanon ja sen tiluksilla myöhemmin toimineiden oppilaitosten rakennuksia. Pulliaiset pyörittävät niissä oman yrityksensä kautta majoitus- ja matkailupalveluita, joiden avustavissa tehtävissä on perhekodin väkeä.
Vanhoissa rakennuksissa ja isossa puutarhassa riittää jatkuvasti pientä laitettavaa, jossa myös perhehoidettavat auttelevat jaksamisensa ja kykyjensä mukaan. Perhekodin iäkkäin asukas, 65-vuotias Pertti Outinen, tykkää ajella nurmikkoa päältä ajettavalla leikkurilla. Hän myös opastaa perhekodin pihapiirissä toimivan kesäteatterin asiakkaita.
– Se on mukavaa. Jään tienhaaraan odottamaan, jos joku ei tiedä, mistä saa lippuja. Tykkään, kun saa tehdä töitä. Myös Väinö on kiva. Olen tuntenut sen pienestä pitäen, Pertti kertoo ja viittaa perhekodin berninpaimenkoiraan.
Osa Villa Onnin aikuisasukkaista käy työ- tai viriketoiminnassa myös Vaalijalan kuntoutusyksiköissä. Esimerkiksi Kari Lappalaiselle on löytynyt kiinteistönhuolto- ja ulkotöitä. Hän muistelee mielellään myös Italian-matkaa, jolle perhekodin aikuiset kävivät viime vuonna.
Vaikka asukkaat pääsevät toisinaan perhehoitajien kanssa ulkomaillekin, Minna Pullainen muistuttaa, että pääasiassa perhehoito on ihan tavallista arkea: käydään töissä ja koulussa, ruokaillaan porukalla, tehdään kotiaskareita ja käydään harrastuksissa.
– Tavallinen elämä pienessä yhteisössä on monelle tosi iso juttu. Monella on meille tullessaan resepti esimerkiksi tarvittaessa otettaviin rauhoittaviin lääkkeisiin. Usein niitä ei tarvita täällä ollenkaan, Minna kiteyttää.
Villa Onni on yksi 25.9.2026 järjestettävän Avoimet perhekodit -päivän vierailukohteista. Lue lisää & katso kaikki vierailukohteet täältä!
Lähde rohkeasti ennakkovalmennukseen – se ei sido mihinkään!
- Jokaisen, joka harkitsee lasten, nuorten, aikuisten tai ikäihmisten toimeksiantosuhteiseksi perhehoitajaksi ryhtymistä, tulee käydä lakisääteinen perhehoidon ennakkovalmennus. Erityisistä syistä sen voi suorittaa myös vuoden sisällä perhehoidon alkamisesta.
- Valmennuksia järjestävät hyvinvointialueet, järjestöt, muutamat oppilaitokset ja etenkin lastensuojelun puolella myös yksityiset perhehoitopalveluiden tuottajat. Ensisijaisesti kukin taho valmentaa uusia perhehoitajia omaan reserviinsä.
- Lastensuojelun perhehoitajien eli sijaisvanhempien ennakkovalmennuksessa käytetään yleisimmin PRIDE-valmennusta. Vammaisten ihmisten ja ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennuksiin suositellaan Perhehoitoliiton ylläpitämiä valmennuskokonaisuuksia.
- Jos harkitset perhehoidon tarjoamista omassa kodissasi ja elät parisuhteessa, kummankin puolison kannattaa lähteä ennakkovalmennukseen. On tärkeää varmistaa etukäteen, että myös muut perheenjäsenet hyväksyvät perhehoidon.
- Ennakkovalmennukseen lähteminen ei sido mihinkään. Valmennus on prosessimuotoinen ja kestää noin puoli vuotta. Valmentajina toimivat perhehoidon työntekijät ja perhehoitajat yhdessä. Valmennukseen kuuluu ryhmätapaamisia ja niihin liittyviä yksilökohtaisia tehtäviä sekä perhekohtaisia tapaamisia.
- Valmennettavien valmiuksia arvioidaan läpi prosessin, jonka päätyttyä valmiuksista tehdään yhteinen suullinen ja kirjallinen loppuarviointi. Arviointiin sisältyvät myös perustelut, jos valmennettavaa ei voida hyväksyä perhehoitajaksi.
Lisätietoa perhehoidon infotilaisuuksista, ennakkovalmennuksista ja niiden järjestäjistä löydät Perhehoitoliiton ylläpitämältä perhehoitajaksi.fi-sivustolta ja Pesäpuu ry:n PRIDE-valmennus-sivuilta.
Vammaisten ihmisten perhehoito
- Vammaisen tai muuten erityistä tukea tarvitsevan lapsen, nuoren tai aikuisen hoiva, huolenpito ja tarvittava tuki voidaan järjestää perhehoitona joko perhehoitajan kodissa eli perhekodissa tai hoidettavan omassa kodissa.
- Perhehoidon erityisiä vahvuuksia ovat pysyvät ihmissuhteet ja niiden luoma turva sekä mahdollisuus kiintymyssuhteisiin. Perhehoidossa eheän arjen perusta ovat toistuvat rutiinit ja ennakoitavuus.
- Lyhytaikaista perhehoitoa voidaan tarjota tilapäishoidon järjestämiseksi, jotta vammaisen ihmisen omaiset saavat levähtää sitovasta hoitotehtävästään ja ottaa aikaa itselleen. Lyhytaikainen perhehoitojakso kestää yleensä 1–14 vuorokautta kuukaudessa.
- Pitkäaikainen perhehoito on vaihtoehto silloin, kun hoidettava tarvitsee vammansa vuoksi sellaista huolenpitoa, yhteisöllisyyttä tai vanhemmuutta, johon omaisten elämäntilanne ja voimavarat eivät anna mahdollisuutta. Pitkäaikaisessa perhehoidossa ihminen muuttaa asumaan perhehoitajan luo mahdollisesti vuosiksi.
- THL:n tilastojen mukaan vuonna 2025 Suomessa toimi 727 vammaispalveluiden perhehoidon perhekotia. Niissä sai perhehoitoa yhteensä 952 ihmistä ja annettiin 279 724 hoitopäivää.
- Hyvinvointialue maksaa perhehoitajalle perhehoitolain mukaista hoitopalkkiota ja korvaa perhehoidosta aiheutuneita kustannuksia. Vuonna 2026 hoitopalkkion on oltava vähintään 966,35 euroa kuukaudessa yhtä perhehoidossa ympärivuorokautisesti olevaa henkilöä kohden ja kulukorvauksen minimissään 501,10 euroa kuukaudessa.
- Lue täältä lisää vammaisten lasten ja aikuisten perhehoidosta.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa. Tutustu myös muihin tapoihin tukea toimintaamme!
Avainsanat: kehitysvammaiset ihmiset, lastensuojelu, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoito-lehti, Perhehoitoliitto, Pieksämäki, sijaisperheet, vammaiset ihmiset