Perhehoito ja kevään 2025 vaalit

• Perhehoidolla voidaan turvata lapsen kasvua ja kehitystä ja aikuisen hyvän elämän toteutumista – sanalla sanoen hyvinvointia. Hyvinvointialueet ovat juuri oikea toimija vastaamaan resurssiviisaasti alueensa asukkaiden hyvinvoinnista myös perhehoidon saralla.
• Perhehoito on inhimillisesti vaikuttavaa ja taloudellisesti resurssiviisasta.
• Parhaimmillaan lastensuojelun perhehoidon aikana luodut ihmissuhteet kannattelevat myös nuoren aikuistuessa samaan tapaan kuin vanhemmat tavanomaisesti tukevat itsenäistyviä lapsiaan.
• Aikuisten perhehoidossa pysyvät ihmissuhteet lisäävät turvallisuutta ja vähentävät yksinäisyyden kokemuksia. Perhehoidon tuottama turva vähentää häiriökysyntää muissa palveluissa.
• Perhehoidon kustannukset ovat noin kolmasosa lastensuojelun laitoshoidon kustannuksista. Jo kolmannen kotipalvelukäynnin jälkeen aikuisten perhehoito on edullisempaa.
• Panostamalla perhehoitoon saadaan hoivaresurssia muilta aloilta, ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia riittää tehtäviin, joissa ammatillista osaamista tarvitaan.
• Perhehoito tarjoaa mahdollisuuden maaseutualueiden elinvoimaisuuden vahvistamiseen tarjoamalla monimuotoisia mahdollisuuksia sekä hoivapalveluna että elinkeinona.
• Perhehoidon määrän lisääminen tarkoittaisi käytännössä perhehoidon suhteellisen osuuden kasvattamista raskaampiin palveluihin nähden. Tämän toteutumista on helppo seurata asettamalla määrällisesti mitattavia tavoitteita.

• Perhehoito voi olla lapsiperheiden palvelussa vastaus tilanteisiin, joissa perheellä on moninaisia tuen tarpeita. Perhehoitoa voidaan myöntää sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna myös perheen kotiin. Onko kotiin vietävä perhehoito hyvinvointialueenne palveluvalikoimassa?
• Aikuisten perhehoito tarjoaa tukea ja turvaa kodissa asumiseen tilanteissa, joissa kotipalvelua ei vielä tarvita tai sen palvelut eivät yksin riitä, mutta ympärivuorokautinen hoiva on liian raskas palvelu. Ratkaisu voi olla esimerkiksi asuminen perhekodissa, ikäihmisen kotiin vietävä perhehoito tai päiväaikainen perhehoito.

• Valtakunnallisesti tarkasteltuna Suomessa on valtavat erot siinä, kuinka suuri osuus huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perhehoitoon: joillakin alueilla perhehoidon osuus on 80 prosenttia, toisaalla vain 30 prosenttia. Lasten tarpeet eivät eroa alueellisesti, vaan erot syntyvät poliittisista päätöksistä ja toimintakulttuurista.
• Aikuisten perhehoidon saralla mielenterveys- ja päihdetoipujien perhehoitoa on saatavilla vain muutamilla alueilla. Myös ikäihmisten perhehoidon saatavuus riippuu alueesta.
• Perhehoidon keinoilla voidaan tukea myös toista taloudellisesti vaikuttavaa hoivamuotoa eli omaishoitajuutta. Alueelliset arvovalinnat saattavat rajata palvelujen ulkopuolelle esimerkiksi vammaista lastaan hoitavat sopimuksettomat omaishoitajat ja yksinäiset ikäihmiset.

• Lastensuojelulle tulee taata kokonaisuutena riittävät resurssit. Henkilökunnan vaihtuvuutta on tärkeää vähentää, sekä seurata ja lisätä määrätietoisesti työhyvinvointia.
• Perhehoito on järjestettävä alueellisesti yhdenvertaisesti ja eri perhehoidon muotoja yhdessä kehittäen. Perhehoidon mahdollisuuksia on hyödynnettävä myös nuorten jälkihuollossa. Adoption mahdollisuutta on selvitettävä pitkäaikaisen sijoituksen vaihtoehtona.
• Perhehoitajien asiantuntemusta on hyödynnettävä perhehoidon kehittämisessä. Perhehoidossa on luotava rakenteet säännölliseen yhteistyöhön perhehoitajien ja perhehoitoyhdistysten kanssa. Perhehoitajuus on hyvä nähdä elämäntavan lisäksi myös elinkeinomahdollisuutena.
• Kotiin vietävää perhehoito on tärkeä mahdollisuus perheiden omassa elinympäristössä toteutuvan, oikea-aikaisen tuen mahdollistamiseksi. Kotiin vietävä perhehoito on myös mahdollisuus sitouttaa perhehoitajia sijoitusten välillä. Jos alueella ei ole käytössä kotiin vietävää perhehoitoa, sitä kehitetään.
• Täydennyskoulutuksella varmistetaan, että lastensuojelun ammattilaisilla on perhehoidon erityisosaamista, kuten taitoa arvioida millaisella tuella useammat lapset voisivat asua perhehoidossa, ja tietoa sateenkaariperheistä tai eri kieli- ja kulttuuritaustaisista perheistä sijais- ja tukiperheinä.

Perhehoitoliitto ajaa näitä tavoitteita osana lapsi- ja perhejärjestöjen Monimuotoiset perheet -verkostoa. Lue lisää verkoston aluevaalitavoitteista tältä sivulta.

Aluevaltuutettujen on:

• siirrettävä sote-palveluiden painopistettä erityistason palveluista kohti ennakoivaa ja ehkäisevää tukea
• varmistettava monipuoliset ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat palvelut lapsille, nuorille ja perheille
• lyhennettävä jonotusaikoja mielenterveys- ja päihdepalveluihin
• varmistettava, että lasten, nuorten ja perheiden palveluita on rahoitettu riittävästi ja varoja ohjataan lastensuojelun avohuoltoon, sijaishuoltoon ja jälkihuoltoon
• suojeltava lapsia kaikenlaiselta väkivallalta
• panostettava yhdenmukaiseen perhekeskus- ja kohtaamispaikkatoimintaan
• varmistettava hyvinvointialueen, kunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön sujuvuus
• luotava paikalliset suunnitelmat ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaan
• mahdollistettava kohtuuhintainen asuminen jokaiselle perheelle
• turvattava sote-järjestöjen toimintaa myöntämällä niille riittävät avustukset
• varmistettava, että vammaiset lapset ja nuoret saavat tarpeidensa mukaisen tuen
• huomioitava perheiden monimuotoisuus kaikessa toiminnassa
• toimittava aktiivisesti ja tietoisesti antirasistisesti kaikkia rasismin muotoja vastaan

Perhehoitoliitto ajaa näitä tavoitteita osana Lastensuojelun Keskusliiton Anna ääni lapselle -kampanjaa. Lue lisää kampanjasta ja sen tavoitteista täältä.

1. Millaisia näkemyksiä puolueellanne on toimeksiantosuhteisen perhehoidon nykytilasta, määrästä ja laadusta eri kohderyhmille (lapset & nuoret, ikäihmiset, vammaiset ihmiset ja kuntoutujat)?
   
2. Millaisia toimia puolueenne on valmis tekemään hyvinvointialueiden tasolla, jotta toimeksiantosuhteinen perhehoito saadaan entistä vahvemmaksi osaksi alueiden palveluvalikoimaa ja perhehoidosta saadaan nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto niin hyvinvointialueiden, perhehoitajien kuin perhehoidon asiakkaiden kannalta?

1. Keskustan tavoitteena on yhä lisätä perhehoidon osuutta niin sijoitettujen lasten ja nuorten, ikäihmisten, vammaisten kuin kuntoutujien osalta. Perhehoidosta on saatu hyviä kokemuksia ympäri maan. Sen hyviä puolia ovat yhteisöllisyys, turvallisuus ja kodinomaisuus. Perhehoito on meille inhimillinen vaihtoehto hyvän ja mielekkään elämän turvaamiseksi. Perhehoito tarjoaa mahdollisuuden omaishoitajien vapaiden järjestämiseksi. Keskustan mielestä tarvitaan lisää vaihtoehtoja erityisesti ikäihmisten kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan väliin. Tässä perhehoito on hyvä ja kustannustehokas vaihtoehto.
2. Keskusta yhtyy Perhehoitoliiton tavoitteisiin perhehoitolain uudistamisesta ja perhehoitajien sosiaaliturvan ja aseman parantamisesta. Joustavoitamme sääntelyä ja byrokratiaa (esimerkiksi tiloihin liittyvät mitoitukset), jotta perhehoito olisi mahdollinen entistä useammalle. Haluamme keventää kansallista ohjausta ja luoda hyvinvointialueille edellytykset uudistuskyvylle ja hoidon tarpeeseen perustuville ratkaisuille. Suosittelemme, että hyvinvointialueet ottavat perhehoidon lisäämisen tavoitteekseen osana ikäihmisten, sijoitettujen lasten ja muiden vastaavien ryhmien tarvitsemaa hoivaa.

Vastaukset antoi poliittinen asiantuntija Pauliina Maukonen.

1. Perhehoitoa tulee kehittää osana palvelukokonaisuutta. Erityisesti lastensuojelussa sijaisperheitä tulee hyödyntää nykyistä enemmän ja sijaisperheiden voimavaroja tulee kehittää. Haluamme selvittää perhehoitolain uudistamistarpeet. Myös läheisverkostoon tehtäviä sijoituksia tulee Suomessa edistää, sillä olemme niissä muita Pohjoismaita jäljessä.
2. Haluamme, että perhehoito on käytettävissä silloin, kun se on asiakkaan tarpeisiin sopiva hoitomuoto. Alueiden tulisi kiinnittää perhehoidon kehittämiseen huomiota omissa muutosohjelmissaan. Perhehoidon merkitys ja erityisyys syntyy henkilökohtaisista suhteista ja perheenkaltaisista olosuhteista. Perhehoidon houkuttelevuutta määrittää se, onnistutaanko tässä tavoitteessa. Hyvinvointialueilla täytyy varmistaa hyvä koulutus ja opastus, riittävä tuki sekä valvonta.

Vastaukset antoi ohjelmapäällikkö Jeremias Nurmela.

1. Perhehoito on hoidettavalle inhimillinen ympäristö, oli kyseessä sitten lapsi tai ikäihminen. Jotta uusia perhehoitajia saadaan, tulee korjata niitä asioita, jotka vaikuttavat hoitajien jaksamiseen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi sosiaaliturvassa on useita kohtia korjattavana. Myös vertaistuelle on tarvetta.
2. Perhehoitomuoto tulee tehdä alueilla paremmin tunnetuksi. Sen järjestämisen ja kehittämisen tulee olla suunnitelmallista, ja perhehoidon tulee olla selkeänä vaihtoehtona osana palveluvalikoimaa.
   Yhteistyötä tulee tehdä eri alueiden kesken. Alueiden kannalta hoitomuoto on taloudellisesti kannattava ja vastaavasti hoidettavan kannalta monissa tilanteissa mukavampi kuin laitosympäristö.

Vastaukset antoi puheenjohtaja Sari Essayah.

1. Sosiaaliturvan uudistukset, kuten vuorotteluvapaan lopettaminen, heikentävät perhehoitajien mielenkiintoa alaan. Emme kannata tilannetta, jossa perhehoitoa voisi tehdä sivubisneksenä samalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa tai vuorotteluvapaan nimikkeen alla vastaavan kokoista etuutta nauttien. Olisi parempi, että korvaus tehdystä työstä olisi itsessään riittävä kannustin.
2. Hyvinvointialueilla kyse on lähinnä siitä, keiden kanssa se solmii taulukkopalkkioperusteisia sopimuksia. Alueilla pitäisi olla nykyistä parempi kyky huomioida perhehoitajan tilannetta ja tarpeita – jos esimerkiksi perhe on halukas ottamaan hoitoon useamman kuin yhden lapsen, tämä tulisi huomioida jo ensimmäistä toimeksiantoa tehdessä. Samaten hyvinvointialueiden käsissä on lapsen mahdollinen uudelleensijoittaminen. Näissä tilanteissa olisi tärkeää, että perhehoitajan tulojen voimakasta sahailua tasataan ja että he saavat riittävät vapaapäivät tehtävästään. Hyvinvointialueiden käytännön tieto perhehoitajien tilanteiden moninaisuudesta täytyykin saattaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtivan työryhmän käyttöön.

Vastaukset antoi poliittinen suunnittelija Juhani Huopainen.

1. Toimeksiantosuhteinen perhehoito on tärkeä osa hyvinvointipalvelujärjestelmää. Se mahdollistaa inhimillisen ja kodinomaisen hoivan eri kohderyhmille. Nykytilassa korostuvat kuitenkin alueelliset erot perhehoidon saatavuudessa ja laadussa. On tärkeää panostaa perhehoitajien riittävään koulutukseen, tukeen ja korvauksiin. Lasten, nuorten, ikäihmisten, vammaisten ja kuntoutujien yksilölliset tarpeet tulee huomioida paremmin palveluja kehittäessä.
2. Puolueemme haluaa vahvistaa toimeksiantosuhteista perhehoitoa hyvinvointialueiden palveluvalikoimassa. Tärkeimpiä toimia ovat perhehoitajien koulutuksen, ohjauksen ja tukipalveluiden kehittäminen sekä riittävien korvausten takaaminen. Lisäksi panostamme perhehoidon tunnettuuden lisäämiseen sekä sen integroimiseen osaksi alueellisia palveluita. Hyvinvointialueiden tulee myös varmistaa asiakkaiden tarpeiden mukainen palveluiden saatavuus ja laadukas perhehoidon koordinointi.

Vastaukset antoi poliittinen asiantuntija Joel Sundström.

1. Tällä hetkellä perhehoidon määrä vaihtelee alueellisesti sekä eri asiakasryhmien osalta. Lastensuojelussa perhehoidon osuus on hyvä ja jatkuvasti kasvanut, vaikkakin laitoshuolto painottuu kansainvälisessä vertailussa edelleen. Sdp kannattaa, että seuraava hallitus uudistaa perhehoitolakia, jotta perhehoitajien edellytykset toimia tehtävässään turvataan paremmin, kuten myös perhehoidon asiakkaiden oikeudet. Tärkeää on, että perhehoitajalle lain nojalla järjestettävä tuki ja sen vastaanottaminen ovat säädelty riittävän velvoittavasti. Tämä on perhehoidon laatuun vaikuttava tekijä. Lakia tulisi muuttaa myös siten, että tavoite laadukkaasta perhehoidosta laitoshuollon vaihtoehtona toteutuu paremmin.
2. Sdp kannattaa sitä, että perhehoitoa koskevia käytänteitä linjataan valtakunnallisesti ja samalla koulutusta, tukea, työnohjausta tuetaan ja lisätään, jotta taataan perhehoidon yhteneväinen laatu kaikissa perhehoidon eri muodoissa kaikilla hyvinvointialueilla. Sdp kannattaa sitä, että hyvinvointialueilla tarjotaan perhehoitajille laadukasta ja kattavaa tukea, jolla vahvistetaan sekä perhehoitajien osaamista että veto- ja pitovoimaa. Hyvinvointialueiden tulisi turvata ja valvoa perhehoidon laatua sekä olla mukana perhehoitajien rekrytoinnissa. Sdp kannattaa sitä, että hyvinvointialueet ottaisivat perhehoitoon käyttöön yhtenäiset toimintaohjeet, jotka valmistellaan yhdessä moniammatillisesti eri asiantuntijoiden ja ammattilaisen sekä perhehoidon asiakkaiden kanssa.

Vastaukset antoi poliittinen koordinaattori Leila Vasama.

1. Perhehoitajien toimeksiantosuhteita on hyvin vaihtelevasti eri puolilla Suomea; toisaalla se on merkittävässä roolissa lastensuojelussa, toisaalla taas aivan marginaalissa. Olisi syytä saada valtakunnallisesti yhtenäisempää linjaa perhehoidon käyttöön ja laatuun. Perhehoitoa ei tule nähdä halvempana palveluna vaan lähtökohtaisesti laadukkaana, ihmisten tarpeisiin soveltuvana palveluna.
2. Perhehoito on toimijoille houkuttelevaa, kun he voivat luottaa siihen, että on tarjolla ammattitaitoista tukea perheen tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa koko hyvinvointialueen palveluiden ja toimijoiden, kuten sosiaalityöntekijöiden, pysyvyyttä. Perhehoidosta on kerrottava paitsi perheille, jotka haluavat perhehoitajiksi, myös mahdollisille asiakkaille. Monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä tarjoamalla voidaan perhehoidosta tehdä houkutteleva vaihtoehto. Tarvitaan myös jatkokoulutusta perhehoitajille, eikä vertaistuen tarvetta voida unohtaa.

Vastaukset antoi varapuheenjohtaja Minna Minkkinen.

1. Perhehoito tarjoaa turvallisen kotiympäristön esimerkiksi laitoshoidon vaihtoehtona. Perhehoitajien asemaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudessa on kehitettävä. Perhehoitolain uudistustarpeet tulisi selvittää. Myös perhehoitajien sosiaaliturvaa tulisi selvittää ja kehittää. Perhehoitajia tarvitaan jatkossa entistä enemmän, ja siksi alan houkuttelevuutta tulee parantaa.
2. Perhehoitajan taloudellinen asema on hankala, ja esimerkiksi irtisanomissuojaan, sairauslomaan ja työttömyysturvaan liittyen on paljon korjattavaa. Kaiken kaikkiaan toimeksiantosuhteisen perhehoitajuuden asema on lainsäädännössä epäselvä, mikä vaatii pikaisia muutoksia perhehoitolakiin. Hyvinvointialueilla perhehoitoa voisi käyttää nykyistä laajemmin eri ihmisryhmien hoivan järjestämisessä. Perhehoitajien ja perhehoidon piirissä olevien lasten ja nuorten oikeutta perhehoitosidonnaisiin sosiaalietuksiin ja tukiin tulee pidentää siihen asti, kunnes nuori täyttää 20 vuotta. Perhehoitoa voitaisiin käyttää myös yksin maahan tulleiden lasten kohdalla sillä aikaa, kun perheenyhdistäminen on vielä kesken. Ikäihmisten hoivaan tarvitaan nykyistä enemmän ja moninaisempia vaihtoehtoja. Lyhyt- ja pitkäaikaista perhehoitoa tulee edistää yhtenä ikääntyneiden hoitomuotona omaishoitajuuden ja palveluasumisen rinnalla.

Vastaukset antoi strateginen asiantuntija Sarianna Mankki.