THL ja Perhehoitoliitto: Näin rakentuu turvallinen perhehoito

Aikuinen halaa kahta lasta kesäisellä pellolla.
Kuvituskuva: Päivi Karjalainen / Perhehoitoliiton arkisto.

Mistä kaikesta perhehoitoarjen turvallisuus rakentuu, ja miten voimme lisätä sitä? Millä konsteilla saamme estetyksi kaltoinkohtelua, tapaturmia ja katoamisia perhehoidossa? Entä miten koko perhehoitoperheen hyvinvointia ja turvallisuutta voidaan tukea sosiaaliturvan keinoin?

Asiantuntijat tarjoavat ratkaisuja muun muassa näihin kysymyksiin THL:n ja Perhehoitoliiton yhteistyönä syntyneessä artikkelikokoelmassa Näkökulmia perhehoidon turvallisuuteen. Sen ovat toimittaneet THL:n johtava asiantuntija Riitta Koivula ja Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari.

Artikkelit on kirjoittanut monipuolinen joukko perhehoidon ja turvallisuuden asiantuntijoita, kuten tutkijoita, järjestöjen ja hyvinvointialueiden työntekijöitä, juristeja ja perhehoitajia.

– Julkaisu on informatiivinen niin perhehoidon asiakkaille ja läheisilleen kuin perhehoitajille ja sosiaalihuollon viranhaltijoille. Keskiössä on perhehoitoon sijoitettu ihminen oikeuksineen ja arjen turvallisuuteen liittyvine kokemuksineen. Artikkelikokonaisuus osallistuu myös ajankohtaiseen keskusteluun perhehoidon määrän ja laadun edistämiseksi, Riitta Koivula kertoo.

Turvallisuus lähtee luottamuksellisesta yhteistyöstä

Perhehoidon turvallisuutta säätelevät kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Suomen lainsäädäntö ohjaa hyvinvointialueita järjestämään perhehoitoa, joka on turvallista perhehoitoon sijoitetulle, hänen läheisilleen sekä perhehoitajalle.

Perhehoidon yhteistyösuhteiden turvallisuus syntyy soveltamalla traumainformoidun työotteen periaatteita yhteistyötilanteisiin. Perhehoidon järjestäjän ja perhehoitajan turvallisuusvastuita määrittävät ja tekevät näkyväksi muun muassa toimintaohje, toimeksiantosopimus sekä perhehoidon järjestäjän omavalvontasuunnitelma.

Perhehoitoon sijoitettujen lasten ja aikuisten oikeus hyvään hoitoon ja turvallisuuteen tarkoittaa myös itsemääräämisoikeuden kunnioittamista sekä osallisuuden ja läheissuhteiden tukemista. Arjen teot tämän varmistamiseksi ovat erilaisia, jos hoidettava on vaikkapa vauva, nuorisoikäinen tai ikäihminen. Perhehoidon erityisosaaminen karttuu lainsäädännön tuntemuksen lisäksi vuoropuhelulla ja kokemuksella perhehoidon järjestämisestä ja sen arjesta.

Kaltoinkohtelu perhehoidossa voi olla esimerkiksi perustarpeiden laiminlyöntiä, perheyhteisöstä syrjäyttämistä tai fyysistä väkivaltaa. Kaltoinkohtelun ehkäisyssä keskeistä on perhehoitajan ja perhehoidon työntekijän välinen luottamuksellinen yhteistyö, perhehoitajan riittävä tuki ja koulutus sekä hoidettavien osallisuuden tukeminen.

Perhehoidossa katoamisia voidaan ehkäistä luomalla turvallinen ja ennakoitava arki. Jos nuori kuitenkin katoaa, on tärkeää etsiä häntä samalla säilyttäen myönteinen yhteys. Ikäihmisten perhehoidossa muistisairaudet voivat aiheuttaa eksymisiä, ja muistiystävällinen ympäristö sekä elämänhistorian tunteminen ovat tärkeitä ennaltaehkäisykeinoja.

Lisätiedot


Avainsanat: , , , , , , ,

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *