Perhehoito tuo iloa elämään
Mitä varhemmin ja toimintakykyisempänä ikääntynyt pääsee perhehoitoon, sitä paremmin perhehoidolla voidaan tukea sekä ikääntyneen että hänen läheistensä elämänlaatua. Tämän tietää myös pääkaupungin ainoaa ikäihmisten ympärivuorokautista perhekotia pyörittävä Elise Liikala.
Teksti: Olli Koikkalainen
Kuvat: Linda Lehtovirta
Villa Sukka. Hauska sanapari koristaa postilaatikon kylkeä rauhallisella omakotialueella Helsingin Jollaksessa.
Niin, mikä olisikaan Villa Sukkaa osuvampi nimi ikäihmisten perhekodille, jonka emäntä, perhehoitaja Elise Liikala on suuri käsitöiden ystävä?
Olohuoneen pinkissä nojatuolissa istuu nytkin eräs rouva neulomassa – mitäs muutakaan kuin villasukkaa. Hän on yksi perhekodin vakiovieraista, leskirouva Hely Karvonen. Talvisodan syttymisvuonna syntynyt Karvonen asuu yksikseen kerrostaloasunnossa toisella puolella kaupunkia, mutta viettää kuukausittain yhden viikon perhehoidossa Villa Sukassa.
Karvonen on entinen aktiiviurheilija ja nuoruusvuosiltaan kaksinkertainen lentopallon Suomen mestari Käpylän Lentopalloilijoiden riveistä. Hän on yhä ikäisekseen vetreässä fyysisessä kunnossa, mutta muisti on alkanut temppuilla.
Perhehoitojaksoilla Karvonen saa arkeensa tasaisin väliajoin tukea, turvaa ja tuttua seuraa perhehoitajista ja perhekodin muista asukkaista. Hänelle mieluisaa puuhaa ovat käsitöiden lisäksi muun muassa saunominen ja kortinpeluu.
– Tämä on oikein mukava paikka. Parasta on kaverit: täällä olen tutustunut uusiin ihmisiin, kun kotona olen yksin. Seuraan tv:stä kaikenlaista urheilua, eikä nukkumaan mennä koskaan ennen Urheiluruutua! Myös Bamse on tärkeä, Karvonen kertoo.
Bamse? Ei, nyt ei puhuta Maailman vahvin nalle -sarjakuvan päähenkilöstä, vaan perhekodin viisivuotiaasta Bamse-koirasta. Labradoodle-rotuinen Bamse on eräänkin ikäihmisen mielestä ”maailman paras terapiakoira”. Nytkin se kiertelee pitkin olohuonetta kerjäämässä rapsutuksia ja saakin niitä kaikilta ympärillään istuvilta ikäihmisiltä.
– Jos meillä on hyvin liikkuvia asukkaita, jotkut saattavat käydä minun ja Bamsen kanssa monen kilometrin lenkeille. Osa asukkaista sanoo itse asiassa tulevansa kylään Bamselle, ei niinkään meille, perhekodin isäntä Kimmo Kivisalo naurahtaa.
Kun viikon jakso perhekodissa on ohi, Hely Karvonen palaa taas omaan kotiinsa.
– Haluaisimme niin kovasti ”adoptoida” Helyn, eli saada hänelle pidempiä perhehoitojaksoja tai saada hänet jopa asumaan meille pitkäaikaiseen perhehoitoon. Helsinki kuitenkin järjestää ikäihmisille toistaiseksi vain lyhyitä perhehoitojaksoja. Se on harmi, sillä viikko on monelle liian lyhyt aika, Elise Liikala kertoo.
Perhehoidon kuuluisi olla ensisijainen palvelumuoto
Helsingin kaupunki otti ikäihmisten perhehoidon palveluvalikoimaansa huomattavasti myöhemmin kuin useimmat hyvinvointialueet, vasta parisen vuotta sitten.
Aluksi kyse oli EU-rahoitteisesta pilottihankkeesta, jossa perhehoitojaksoilla haluttiin tukea omaishoitajien mahdollisuutta pitää vapaitaan. Pilotin jälkeen ikäihmisten perhehoito on saanut jatkoa, ja sitä on alettu tarjota pienimuotoisesti omaishoidon asiakkaiden lisäksi myös yksin asuville ja esimerkiksi sairaalasta tai ensiavusta kotiutuville helsinkiläisille.
”Tutut perhehoitajat, säännöllinen päivärytmi ruokailuineen ja mahdollisuus osallistua normaaliin arkeen ovat perhehoidon ydintä ja tukevat ikääntyneiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.”
Ikäihmisten perhehoidosta opinnäytetyön tehnyt geronomi Minna Valtonen
Villa Sukka on Helsingin toistaiseksi ainoa ikäihmisten perhekoti, jossa tarjotaan ympärivuorokautista perhehoitoa. Elise Liikalan ja Kimmo Kivisalon lisäksi kaupungissa toimii kymmenkunta muutakin ikäihmisten perhehoitajaa. Valtaosa heistä on kiertäviä perhehoitajia eli tarjoaa perhehoitokäyntejä ikäihmisten omiin koteihin.
– Olemme lähteneet liikkeelle maltillisesti väestöpohjaamme nähden. Asiakkuuksia on jo jonkin aikaa ollut noin parikymmentä. Tavoitteena on päästä pikkuhiljaa aloittamaan myös pitkäaikainen perhehoito, Helsingin kaupungin ikääntyneiden palveluiden arviointipäällikkö Riina Lilja kertoi perhehoidon seminaarissa Helsingissä maaliskuussa.
Artikkeli jatkuu mainoksen alapuolella.
Mainos
Mainos päättyy
Ikäihmisten perhehoidon myöntämiskriteerit ja hyvät käytännöt hakevat vielä muotoaan Helsingissä. Myös Liikala ja Kivisalo ovat havainneet saman: Monelle ikääntyneelle, joka voisi hyötyä perhehoidosta, ei välttämättä tarjota sitä vielä lainkaan. Monen kohdalla perhehoito saatetaan myös aloittaa turhan myöhään, kun he tarvitsisivat tosiasiassa jo raskaampia hoivapalveluita.
– Perhehoidon kuuluisi olla ensisijainen palvelumuoto ikääntyneille, jotka tarvitsevat tukea ja turvaa arkeensa. Monin paikoin Suomea ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että perhehoitoa myönnetään vasta sitten, kun muut palvelut eivät enää riitä. Silloin ollaan myöhässä, eikä kyse ole välttämättä enää perhehoitokuntoisesta ihmisestä, Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Sanna Kosonen sanoo.
Helsingin kaupungin sote-asioista vastaava apulaispormestari Maarit Vierunen myöntää, että Helsinki kulkee jälkijoukoissa ikäihmisten perhehoidossa. Hän uskoo, että edistystä on kuitenkin luvassa, sillä ikäihmisten perhehoidon kehittäminen on hiljattain kirjattu sekä Helsingin kaupunkistrategiaan että sote-palvelustrategiaan.
– Helsinki on väestöpohjaltaan nuori kaupunki, mutta seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 85-vuotiaiden helsinkiläisten määrä kaksinkertaistuu. Meidän täytyy todella miettiä, miten vastaamme siihen. Nyt kun olen tutustunut ikäihmisten perhehoitoon, olen vahvasti sen kannalla, Vierunen kertoi perhehoidon seminaarissa eduskunnan Pikkuparlamentissa huhtikuussa.
Huumori kukkii muistisairaillakin
Koska ikäihmisten perhehoito on Helsingissä toistaiseksi varsin pienimuotoista, Elise Liikalan ja Kimmo Kivisalon luona Villa Sukassa käy perhehoidettavia myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Lisäksi heillä käy yhtenä viikonloppuna kuukaudessa kaksi lasta, jotka saavat perhehoitoa vammaispalveluna.
Liikala on koulutukseltaan sairaanhoitaja, joka on erikoistunut geriatriaan ja saattohoitoon. Hän palasi Norjasta Suomeen viime vuosikymmenen lopulla voidakseen pitää huolta muistisairaasta äidistään, jolla todettiin leukemia. Tänä päivänä sairaus on edennyt pitkälle ja äiti on muuttanut hiljattain kokoaikaisesti Liikalan ja Kivisalon luo.
Perhehoitajaksi Liikala ryhtyi kuutisen vuotta sitten törmättyään sattumalta tietoon, että Vantaan kaupunki oli aloittanut ikäihmisten perhehoidon. Koska perhehoito sopi Liikalan elämäntilanteeseen, hän kävi ennakkovalmennuksen ja aloitti perhehoitajana ensin Nurmijärvellä. Nykyisiin tiloihinsa Helsingin Jollakseen perhekoti on siirtynyt Vantaan Simonkylän ja Helsingin Vuosaaren kautta.
Jollaksesta pariskunta sai vuokrattua ison omakotitalon, jonka tilat soveltuvat moniin tarpeisiin: Asukkaiden makuuhuoneet ovat sopivasti ruokailutilan ja wc:n läheisyydessä, ja olohuoneeseen on näkö- ja kuuloyhteys keittiö- ja ruokailutiloista. Pohjakerroksessa on pariskunnan omat tilat, joihin kuuluu myös Kimmon työhuone.
Myös Kimmo on käynyt perhehoitajilta vaadittavan ennakkovalmennuksen. Varsinaiseksi päivätyökseen hän piirtää asemakaavoja Helsingin kaupungille. Koska kyse on pääasiassa etätyöstä, Kimmo pystyy usein olemaan vahvasti läsnä myös perhehoidon arjessa.
Elise hoitaa ruoat ja hoivatehtävät. Kimmo puolestaan vastaa tiskeistä, ulkoiluttaa koiran ja myös seurustelee paljon asukkaiden kanssa. Viime aikoina häntä on tarvittu normaalia enemmän myös autokuskina, kun Elise ei ole voinut ajaa omien terveyshuoliensa vuoksi.
– Aloitan päivätyöni yleensä kuudelta ja tulen sitten parin tunnin päästä aamiaiselle, kun asukkaat ovat heräilleet. Aamiaispöydässä voi vierähtää pitkäkin tovi, kun luemme lehtiä ja kommentoimme asioita. Huumori kukkii ja nauru raikuu usein! On ollut tosi avartavaa havaita, miten huumorintajuisia muistisairaatkin voivat olla, Kimmo kertoo.
Turvallinen ja kiireetön läsnäolo rauhoittaa
Elise Liikalan ja Kimmo Kivisalon perhekotiin on yleensä riittänyt toimeentulon kannalta sopiva määrä ikäihmisiä kuukausittain. Viime aikoina on kuitenkin ollut hiljaisempaa, ja kalenteriin on voinut jäädä kolmekin tyhjää viikkoa kuukaudessa.
– Perhehoidolla elää hyvin, jos asukaspaikkamme ovat säännöllisesti käytössä pari viikkoa kuukaudessa. Juuri nyt olemme aallonpohjassa. Se on toisaalta antanut minulle mahdollisuuden lepäillä rauhassa ja huolehtia omasta ja äidin jaksamisesta. Vuokra, sähköt ja muut pakolliset kulut pitää silti pystyä maksamaan täysimääräisinä joka kuukausi, Liikala sanoo.
”Monin paikoin Suomea ollaan siinä tilanteessa, että perhehoitoa myönnetään vasta sitten, kun muut palvelut eivät enää riitä. Silloin ollaan myöhässä.”
Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Sanna Kosonen
Perhehoitoliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että perhehoitoa tarjottaisiin oikea-aikaisesti ja nimenomaan perhehoitokuntoisille ihmisille. Näin perhehoidon vaikuttavuus on suurinta: ikäihmisten ja heidän läheistensä elämänlaatu voi kohentua ja yhteiskunnalle jää enemmän resursseja myös raskaampiin hoivapalveluihin.
Positiivisten vaikutusten koonnissa ja viestinnässä tärkeä rooli on ikäihmisten perhehoidon vaikuttavuuslähettiläillä. He ovat Perhehoitoliiton valitsemia kokeneita perhehoitajia, joille myös perhehoidon kehittäminen on sydämenasia. Lähettiläät ovat osallistuneet muun muassa perhehoidon vaikutuksia kartoittaneen opinnäytetyön aineistonkeruun suunnitteluun.
Yksi lähettiläistä on Elise Liikala. Hän on kuulunut Vantaan perhehoidon kehittäjäryhmään ja päässyt esittelemään ikäihmisten perhehoidon arkea muun muassa Ylen ja MTV:n ohjelmissa.
Liikalan kokemuksen mukaan varsinkin muistisairaat rauhoittuvat usein päästessään perhehoitoon ja saadessaan kokea turvallista läsnäoloa. Rauhoittumisen myötä myös lääkitystä voidaan toisinaan vähentää.
– Yksin ollessaan muistisairas voi unohtaa syödä tai juoda, kun ei ole nälkä tai jano. Sitten verenpaine tippuu, kaadutaan ja pitää mennä ambulanssilla ensiapuun tai lonkka voi murtua. Tällaistahan ei tapahdu perhekodissa juuri lainkaan, koska täällä ruokaillaan säännöllisesti yhdessä monta kertaa päivässä, Liikala kertoo.
Liikala ja Kivisalo ovat myös pähkäilleet, että perhehoito on itse asiassa hieman harhaanjohtava termi. Heidänkään perhekodissaan ei ole tarkoitus varsinaisesti hoitaa ketään, vaan kyse on enemmänkin kyläilystä tai yhteisasumisesta.
– Ennen puhuttiin, että vanhukset menivät lepokotiin. Se on hirveän hyvä sana kuvaamaan, mitä perhehoito perhekodissa pohjimmiltaan on: lepoa, seuraa ja mahdollisuuksia osallistua yhteiseen tekemiseen oman jaksamisen ja maun mukaan, pariskunta pohtii.
Perhehoito parantaa ikääntyneiden elämänlaatua
Perhehoidolla on paljon myönteisiä vaikutuksia ikäihmisten elämänlaatuun, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Kun ikäihminen pääsee perhehoitoon, myös omaisten kokema huoli ikääntyneen hyvinvoinnista usein vähenee ja samalla omaisten elämänlaatu paranee.
Tällaisia johtopäätöksiä voi vetää geronomi Minna Valtosen tänä keväänä valmistuneesta ikäosaamisen kehittämisen ja johtamisen ylemmän amk-tutkinnon opinnäytetyöstä.
Karelia-ammattikorkeakoululle tehty opinnäytetyö syntyi Perhehoitoliiton toimeksiannosta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisillä kyselyillä Perhehoitoliiton valitsemalta 13 kokeneen perhehoitajan joukolta.
Perhehoitajat kuvasivat kokemuksiaan perhehoidon vaikutuksista hoitamiinsa ikäihmisiin. Lisäksi he välittivät hoitamiensa ikääntyneiden läheisille tietoa toisesta kyselystä, jossa läheiset saivat pohtia perhehoidon vaikutuksia omasta näkökulmastaan.
Valtonen sai vastauksia perhehoitajien lisäksi lähes 30 omaiselta. Vastaukset koskivat pääasiassa perhekodeissa annettavaa perhehoitoa, mutta jonkin verran myös kiertävää perhehoitoa.
Valtosen mukaan tutkimustulokset toivat näkyväksi ja vahvistivat aiempia käsityksiä perhehoidon vahvuuksista. Perhehoidossa kokonaisvaltainen huolenpito ja toiminnan mahdollisuuksia tarjoava kotiympäristö näyttävät usein parantavan tai pitävän yllä ikääntyneen fyysistä vointia, toimintakykyä, mielialaa ja turvallisuuden tunnetta.
– Tutut perhehoitajat, säännöllinen päivärytmi ruokailuineen ja mahdollisuus osallistua normaaliin arkeen ovat perhehoidon ydintä ja tukevat ikääntyneiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Näiden ansiosta ikääntyneen toimintakyky ja mieliala voivat parantua perhehoidon aikana niin paljon, että apuvälineiden käyttö tai lääkkeiden tarve voi vähentyä, Valtonen kertoo.
Tutkimuksen mukaan perhehoidossa olevien ikääntyneiden läheiset kokivat erityisen tärkeäksi, että he voivat luottaa tuttuun perhehoitajaan ja tehdä tiivistä yhteistyötä hänen kanssaan. Luottamus perhehoitajaan vähensi useiden läheisten kokemaa huolta ikääntyneestä.
– Oli hienoa havaita, että läheiset kokevat perhehoidon ja tiiviin yhteistyön perhehoitajan kanssa näin tärkeäksi, sillä perhehoitoon liittyy yhä myös ennakkoluuloja eikä perhehoito välttämättä aina onnistu. Mutta mitä aiemmin ikääntynyt pääsee perhehoitoon, sitä paremmin perhehoidolla on mahdollista tukea sekä ikääntyneen että hänen läheisensä elämänlaatua, Minna Valtonen sanoo.
Kiinnostuitko? Voit lukea Minna Valtosen opinnäytetyön tästä linkistä.
Piditkö lukemastasi? Julkaisemme osan Perhehoito-lehden sisällöstä tällaisina maksuttomina verkkoartikkeleina. Lehden kaikki sisällöt saat luettavaksesi tilaamalla Perhehoito-lehden joko printtinä tai digitaalisena näköislehtenä. Samalla tuet Perhehoitoliiton toimintaa. Tutustu myös muihin tapoihin tukea toimintaamme!
Avainsanat: Helsingin kaupunki, hyvinvointialueet, ikäihmisten perhehoito, Minna Valtonen, opinnäytetyö, perhehoitajat, perhehoito, Perhehoitoliitto, sote, vaikuttavuus