Lapsia, mummoja ja pappoja samaan perheeseen – mitä ihmettä?
Uskallammeko avata oven uuteen? Mitä ovenraosta näkyy? Sukupolvien oloa yhdessä, villiä rallia rollaattorilla vai jotakin sellaista, joka saa meidät sulkemaan oven?
Hyvä perhehoito on tehty perusturvallisuudesta, läheisistä ihmissuhteista ja kodinomaisesta hoidosta. Se on tehty muiden perheenjäsenten hyväksynnästä ja tasavertaisesta asemasta perheessä. Tämä on perusta, vaikka saman katon alle sijoitettaisiin sekä lapsia että ikäihmisiä.
Kahden sukupolven sijoituksissa on tärkeää tietää, että ikäihminen haluaa asua lapsiperheessä. Tunnustelun paikka on myös kaikkien lasten ajatukset ja sijoitetun lapsen vanhempien mietteet. Perhehoitajan ja sijoittajan peruskysymys on, miten kaikkien hoidettavien tarpeisiin pystytään vastaamaan. Jos kaikki natsaa, kunta voi tehdä sijoituspäätöksen.
Hyvä perhehoito on tehty perusturvallisuudesta, läheisistä ihmissuhteista ja kodinomaisesta hoidosta. Se on tehty muiden perheenjäsenten hyväksynnästä ja tasavertaisesta asemasta perheessä
Lasten täyttämä talo on mielikuvissa täynnä ääntä, touhua, tahdonilmauksia ja aktiivista kodin ulkopuolista elämää. Ikäihmisten talossa on verkkaista liikettä, kotoilua ja muistisairaan usein kaipaamaa selkeyttä ja rauhaa. Roolinsa on silläkin, mitä sekä lapsen että ikäihmisen läheiset tuovat tullessaan taloon: hyväksyviä katseita ja ymmärrystä vai perusturvallisuutta horjuttavaa arvaamattomuutta. Perhehoito on tunteellista käsityötä. Jos perheessä on usea paljon perushoitoa tai perhehoitajan kädestä pitäen -ohjausta tarvitseva, voi arki olla liian iso pala.
Kahden sukupolven onnistunut perhehoito syntyy sopivan erilaisista tarpeista ja riittävän samanlaisesta elämänrytmistä. Jo sijoittamisvaiheessa on tärkeää matkailla tulevaisuuteen ja miettiä, miten kaikkien hoidettavien tarpeisiin voidaan vastata juuri näiden lasten kasvaessa ja juuri näiden ikäihmisten vanhetessa.
Kahden sukupolven onnistunut perhehoito syntyy sopivan erilaisista tarpeista ja riittävän samanlaisesta elämänrytmistä.
Ikäihmisten elämä keskittyy perhekotiin, lasten elämä kodin lisäksi kouluun, kaverien luo, harrastuksiin, yhteydenpitoon vanhempiin, terapioihin. Kuten perhehoitajat tietävät, tarvitaan logistiikkaa – ja paljon. Ikäihminen tarvitsee hänestä huolta pitävän jo kaupassakäynnin ajaksi. Tämän onnistuminen edellyttää perhehoitajalta omaa verkostoa kunnan järjestämän avun lisäksi.
Elämisen rytmin ja äänien, tekemisten ja toisaalta levon ja yksityisyyden mahtumista samaan huusholliin tukevat toimivat kodin tilat ja väliovet, jolloin kaikilla on mahdollisuus olla ja elää mielekästä arkea. Arjen tärkeitä asioita ovat vapaa vessa, tilaa ohittaa rollaattorilla liikkuva, hygienia ja mahdollisuus kutsua kavereita kotiin.
Onnistunut kahden sukupolven perhehoito rikastuttaa parhaimmillaan sekä lasten että ikäihmisten elämää.
Onnistunut kahden sukupolven perhehoito rikastuttaa parhaimmillaan sekä lasten että ikäihmisten elämää. Lapset saavat mahdollisuuden bonussyliin, johon ei ulotu kiire. Lapset voivat auttaa – hakea ikäihmisen syömään tai asettaa hänelle apuväline lähtövalmiiksi. Murkku voi keittää kahvit.
Kahden sukupolven perhehoidon onnistuminen edellyttää perhehoitajien keskinäiseltä yhteistyöltä sujuvuutta, samaan maaliin pelaamista. Hyvän viranomaisyhteistyön edellytys on kyky ja tahto katsoa asiaa myös toisen perhehoitoa järjestävän asiantuntijan näkökulmasta. Perhehoitajan vapaat, työnohjaus, koulutus ja muu tuki kannattaa järjestää yhdessä.
Anu Lehtosaari, Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö
Maria Kuukkanen, Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö
Avainsanat: ihmissuhteet, ikäihmiset, ikäihmisten perhehoito, kahden sukupolven yhdessäolo, lapset, lasten ja nuorten perhehoito, lastensuojelun perhehoidon järjestäminen, perhehoito, Perhehoitoliitto