Selvitys: Perhehoitajat kokevat, että heidän perhettään tuetaan liian vähän

Perhehoitoliitto selvitti keväällä 2021 kyselytutkimuksella lasten ja nuorten perhehoitajien kokemuksia koko perheen huomioimisesta ja sisarussuhteiden tuesta. 

Ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista ilmoitti, että heidän perheensä biologiset ja adoptoidut lapset ovat saaneet kokonaisuutena vahvasti tukea. Niistä vastaajista, jotka kokivat biologisten tai adoptoitujen lastensa saaneen tukea, yli 80 prosenttia ilmoitti suosittelevansa perhehoitajuutta muillekin. Kaikista vastaajista lähes puolet suhtautui kriittisesti perhehoitajuuden suosittelemiseen.

Ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista ilmoitti, että heidän perheensä biologiset ja adoptoidut lapset ovat saaneet kokonaisuutena vahvasti tukea.


Vastaajat kokivat lähes poikkeuksetta, että heidän perhettään tavattiin liian vähän. Muukin vuorovaikutus oli vähäistä. Lähes puolet vastaajista ilmoitti esimerkiksi, etteivät työntekijät tapaa lainkaan perhehoitajia ja sijoitetun lapsen vanhempia yhdessä lukuun ottamatta vuosittaista asiakassuunnitelmaneuvottelua. 

Kaikista vastaajista 35 prosenttia arvioi sisarussuhteiden tuen parantuneen viimeisen parin kolmen vuoden aikana. Niistä vastaajista, jotka olivat olleet aktiivisesti mukana Perhehoitoliiton Meidän sakki -hankkeessa, 65 prosenttia koki myönteistä kehitystä tapahtuneen. Hankkeella on siten ollut vahva merkitys koko perheen huomioimisen ja sisarussuhteiden tuen vahvistumisessa.

”Olemme onnistuneet yhdessä muuttamaan toimintakulttuuria sekä perheissä että sosiaalityössä, mutta viesti kaikkien lasten oikeuksien toteutumisen välttämättömyydestä ja sisarussuhteiden tuen tarpeesta ei ole vielä tavoittanut kaikkia.”

-Emilia Säles

– Selvityksen tulokset ovat linjassa muun saamamme palautteen kanssa. Olemme onnistuneet yhdessä muuttamaan toimintakulttuuria sekä perheissä että sosiaalityössä, mutta viesti kaikkien lasten oikeuksien toteutumisen välttämättömyydestä ja sisarussuhteiden tuen tarpeesta ei ole vielä tavoittanut kaikkia. Vaikuttaa siltä, että pääsääntöisesti perheiden asioista myös päättävät viranomaiset, jotka eivät tunne perhettä tai perheen tilannetta riittävästi, Meidän sakki -hankkeen hankepäällikkö Emilia Säles sanoo.

Selvityksen mukaan perhehoitajan tehtävää suositellaan muille erityisesti silloin, kun perhehoitaja kokee saavansa kunnalta ohjausta ja vahvaa tukea koko perheelle ja kun työntekijä tuntee kaikki perheenjäsenet. Erityisesti perhehoitajan biologisten ja adoptoitujen lasten tuen ja kaikkien lasten keskinäisten sisarussuhteiden tuen puute laskee perhehoitajien intoa suositella perhehoitajuutta.

”Pitkällä aikavälillä erityisen hälyttäväksi tilanteen tekee se, miten harva perhehoitaja on valmis suosittelemaan perhehoitajuutta muille.”

-Merja Lehtiharju

– Tuen puute on jo itsessään hyvin huolestuttavaa, mutta pitkällä aikavälillä erityisen hälyttäväksi tilanteen tekee se, miten harva perhehoitaja on valmis suosittelemaan perhehoitajuutta muille. Kuinka moni lapsi ja nuori tulevaisuudessa jää ilman perhettä, Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Merja Lehtiharju pohtii.

– Toisaalta lohdullista on, että meillä on tiedossa ratkaisu, jolla lasten oikeuksien toteutumista, nykyisten perhehoitajien jaksamista ja uusien perheiden saatavuutta voidaan lisätä: tuetaan kaikkia sijaisperheen jäseniä ja kiinnitetään huomiota perheeseen kokonaisuutena. Ilahduttavaa on myös se, että lähes 60 prosenttia vastaajista tiesi sijoittavalla kunnalla olevan käytössään perhehoidon toimintaohje, Lehtiharju jatkaa.

Innolink Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi 179 perhehoitajaa. Heistä noin puolet ei ole ollut mitenkään mukana Perhehoitoliiton Meidän sakki -hankkeen toiminnassa.

Lisätiedot: 

Avainsanat: , , , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *